"Nyt pojat tökätään!" MP-legenda Matti Vanhanen muistelee huikeaa kautta, joka toi Mikkeliin ensimmäisen jääpallomestaruuden 50 vuotta sitten — Kampparit jahtaa lauantaina jo neljättä

MP:n kultakauden jääpallomiehistö oli kova kokoelma lahjakkuuksia, jotka jaksoivat treenata itsensä huippukuntoon sekä teknisesti että fyysisesti: "Ei siinä muilla ollut nokan koputtamista".

MP:n albumi

Pipopäinen Matti Vanhanen etenee kohti maalipaikkaa. Oulun Luistinseuran puolustaja on auttamatta myöhässä.
Pipopäinen Matti Vanhanen etenee kohti maalipaikkaa. Oulun Luistinseuran puolustaja on auttamatta myöhässä.

Mikkelin Kampparit pelaa lauantaina jääpallon Bandyliigan finaalissa Suomen mestaruudesta. Lappeenrannassa vastassa on ennakkosuosikki Veiterä.


Mikkeliin tulee pomminvarmasti jääpallon SM-mitali. Kultaisia niistä on kolme ja yksi ottelu ratkaisee, tuleeko Mikkeliin neljäs.


Kaksi viimeisintä on tuonut Kampparit, vuosina 2012 ja 2015. Ensimmäisen toi jääpallon Mikkeliin jo 1920-luvulla juurruttanut Mikkelin Palloilijat. Historiallinen kulta tuli vähän yli 50 vuotta sitten, 18. helmikuuta 1968.

Olimme todella tiivis, yhteen hitsautunut porukka.

Kovat vahvistukset kovaan ryhmään

Yksi MP:n mestaruuden pääarkkitehdeista oli tuolloin 24-vuotias Matti ”Lane” Vanhanen. Vanhanen oli voittamassa jääpallon juniorien SM-kultaa MP:ssä jo 1963 ja nousi pian edustusjoukkueeseen.


Vanhasen kanssa MP:n nousua 1960-luvulla petasivat Antero Nikkasen, Antti Rusasen ja Kyösti Vilhusen kaltaiset legendat. Vuosikymmenen lopussa pitkälti mikkeliläisistä muodostuneeseen joukkueeseen saatiin kovat vahvistukset, kun seinäjokelaiset Rainer Jungman ja Pentti Toivola liittyivät MP:hen.


Nimet ovat tuttuja myös jalkapallon kunniataulukoista. Mutta siitä vähän myöhemmin.


— Olimme todella tiivis, yhteen hitsautunut porukka. Tunsimme toisemme hyvin, viihdyimme vapaa-aikanakin yhdessä ja kävimme kylässä toistemme luona, kuvailee Vanhanen Mikkelin Dream Teamin juhla-aikoja.

"Muilla ei ollut nokan koputtamista"

MP:llä oli toinenkin, ei mitenkään salainen, ase. Nuoret miehet olivat hioneet teknisen osaamisensa sellaiseksi, että muilla joukkueilla oli tietämistä.


— Oltiin vaan sellaisia pelimiehiä, ettei siinä ollut muilla nokan koputtamista, kuvaili Pentti Toivola kirjassa MP:n tarina.


Vanhanen jatkaa:
— Me tykkäsimme sekä jääpallosta että jalkapallosta. Kesällä pelattiin toista, talvella toista. Talvella jääpallon pelaaminen toi mukavaa vaihtelua jalkapallon harjoittelemiseen. Lisäksi jääpallo takasi kovan kuntopohjan, Vanhanen sanoo.


Sarjajärjestelmä helpotti urakkaa. Jääpallomestaruus ratkaistiin MP:n mestaruusvuonna 1968 yksinkertaisella yhdeksän ottelun sarjalla, ilman nykymallisia pudotuspelejä. Kausi ei siis kovin pitkä ollut.

Intiaanitanssi Urheilupuistossa

Mestaruusvuonna MP voitti yhdeksästä ottelustaan seitsemän ja hävisi kaksi. Pisteitä kertyi 14. Akilles jäi hopealle 12 pisteellä hävittyään päätöskierroksella Veitsiluodon Vastukselle. Viimeisessä sunnuntaipäivän ottelussaan MP voitti sarjajumbo Käpylän Urheilu-Veikot 9—5 ja Urheilupuiston runsaslukuinen yleisö räjähti.


— Kun kuultiin Vastuksen voittaneen alkoi kentällä sellainen intiaanitanssi, jonka veroista näillä leveysasteilla harvemmin näkee, kertoi Länsi-Savo ratkaisun hetkistä.


Vanhanen teki ottelussa kaksi maalia. Koko kaudella niitä kertyi kymmenen. Itse ottelusta hän ei paljoa muista.


— Urskissa pelattiin ja tunnelma oli hieno. Siitä on niin kauan, etteivät yksityiskohdat ole oikein enää mielessä, Vanhanen nauraa.


Ottelu ratkesi vasta toisella jaksolla, sillä tauolla numerot olivat 3—1 ja toisen jakson aluksi KUV pääsi maalin päähän. Sitten iski Rusanen kaksi pikamaalia ja 56 minuutin kohdalla MP oli jo 5—2 -karkumatkalla.


— Tasollisesti olisi kamppailussa ollut paljonkin toivomisen varaa, vaikka olikin runsasmaalisuudessaan ja vauhdikkuudessaan mielenkiintoinen, sanoo nimimerkki Turnu Länsi-Savon otteluraportissa.


Vanhanen saa Turnun kehut:


— Oman lukunsa ansaitsee MP:n joukkueessa Matti Vanhanen, joka on kuntoutunut huomattavasti sitten sarjan alkuottelujen. ”Lanen” ansioita ei MP:n pelin järjestelijänä ja maltin tuojana voi ainakaan tämän ottelun perusteella kukaan kieltää.

LS arkisto

Länsi-Savo omisti lähes kokonaisen urheilusivun Mikkelin Palloilijoiden mestaruudelle.

Nuoret jalkapalloilijat, lukekaapas tämä!

Mestaruus oli MP:lle kova saavutus, sillä kauteen oli lähdetty tavoitteena sarjapaikan säilyttäminen. Suuri osa miehistöstä opiskeli, oli armeijassa tai työskenteli muualla. Yhteisharjoittelu jäi vähäiseksi, mutta sitä kompensoitiin muilla keinoilla.


— Menestyksen salaisuutena lienee pelaajien toistensa pelituntemus, joukkueen tasaisuus ja erinomainen joukkuehenki. ”Nyt pojat tökätään” oli eräs iskulauseistamme, kuvaili joukkueenjohtaja Hannu Kaarna Länsi-Savossa.


Vanhanen palaa MP:n tekniseen osaamiseen:


— Sellaista ei pysty mitenkään saavuttamaan pelkästään harjoituksissa käymällä. Kesällä ja talvella me harrastimme lajeja koko ajan, treenasimme omatoimisesti ja keskenämme. Saavutimme tason, jolla kentälle oli helppo mennä kummassakin lajissa tekemään hyviä suorituksia.


Nämä Vanhasen sanat olisi hyvä nykymikkeliläistenkin jalkapalloilijoiden painaa mieleensä. Ja toimia samalla tavalla.

MP:n albumi

Mikkelin Palloilijoiden SM-kultamitalistit vuosimallia 1968. Takarivissä vasemmalta valmentaja Urho Hokkanen, Raimo Reiskanen, Jukka Rönkä, Matti Vanhanen, Kauko Värri, Pentti Toivola, Antero Nikkanen, Antti Rusanen, joukkueenjohtaja Hannu Kaarna sekä huoltaja Kyösti Nikkanen. Keskirivissä vasemmalta Raimo Rahikainen, Kari Kekkonen, Raimo Marttinen ja Kyösti Vilhunen. Eturivissä Kari Mutanen, Erkki "Eero" Tuomela, Kari Kaukinen ja Rainer Jungman.

Graniittitalosta Urskiin ja Hänskiin

Vanhanen päätyi kentille mikkeliläisittäin tuttua reittiä. Kun nuori poika asui Graniittitalossa, Urheilupuiston ja Hänninkentän vieressä, tie harrastuksiin muotoutui kuin itsestään. Pihapelit loivat pohjan.


— Se oli ihan selvää kauraa. Kun ei vaihtoehtoja juuri ollut. Harrastuneisuus ja motivaatio olivat korkealla ja nousu junioreista edustusjoukkueeseen tuntui hienolta. Oli voitontahtoa ja vastaavasti tappioita vihattiin. Ehkä nykyään ei sellaista pyrkyä enää ole, edustusjoukkueeseen pääseminen taitaa riittää monelle, sanoo Vanhanen, joka 74-vuotiaana seuraa edelleen tiiviisti urheilua niin Mikkelissä kuin muuallakin.


— Olen minä yhden sortin urheiluhullu. Välillä menen liiankin tunteella peleissä, sanoo sekä Kampparien että MP:n katsomoissa viihtyvä urheilulegenda.

Historiallinen menestysputki

Nimimerkki Reipas eli Kauko Juntunen hehkutti MP:n mestaruutta Länsi-Savossa 22.2.1968:


— Lisääntyköön vauhti, voima, taito ja taistelutahto edelleen ja karttukoot mp:läiset rivit edelleenkin... olisihan nastamukavaa, jos moinen tahti säilyisi ensi talvenakin - ja kukapa tietää, vaikka nahkakuulakin pyörisi ensi kesänä SM-mitaleille.


Ei ihan mutta melkein. Jääpallomestaruus aloitti MP:n historiallisen menestysputken. Mitaleita ja cup-menestystä tuli joka vuosi.
Jääpallossa MP saavutti SM-hopean vuonna 1969. Toivola voitti samana vuonna SM-sarjan maalikuninkuuden 15 maalilla. Pronssia MP:lle tuli jääpallossa vuonna 1970. Vanhanen paukutti samana vuonna huimat 48 mestaruussarjamaalia; ennätyksen rikkoi vasta HIFK-kuuluisuus Veikko Niemikorpi vuonna 1978.


— Siinä oli yksi ottelu jotakin heikompaa joukkuetta vastaan, jossa tein kymmenen maalia, Vanhanen selittää rajua saldoaan.


— Mutta kyllä me teimme maaleja hyvällä prosentilla. Paikkoja saatiin hyödynnettyä tosi hyvin. Kulmista ja vapareista tuli paljon osumia, Vanhanen jatkaa.

MP:n albumi

Urheilupuistossa oli tunnelmaa ja katsomot täynnä, kun MP pelasi 1960-luvulla.

Lane ehti pelata Kamppareissakin

Jalkapallo nousi samaan aikaan. MP voitti Suomen Cupin vuosina 1970 ja 1971 ja saavutti SM-sarjassa Mikkelin kaksi ensimmäistä hopeaa vuosina 1970 ja 1972. Kolmas tuli vasta vuonna 1991.


— Ne olivat hienoja vuosia. Joukkue pysyi hyvin pitkälti ennallaan, muuttoliikettä oli todella vähän, Vanhanen kertaa. Hänelle kertyi komea saldo jalkapallossa; 235 SM-sarjaottelua, joissa hän teki 89 maalia. Kaikki MP:n riveissä.


Vanhasen jalkapalloura jatkui 1970-luvun loppupuolelle, jääpalloura vielä pitempään.


— Pelasin minä vielä Kamppareissakin, vuoteen 1980 saakka, Vanhanen muistelee. Jääpallo siirtyi Mikkelissä uusiin käsiin vuonna 1977, kun viisi vuotta aikaisemmin perustettu Kampparit sai lajiin yksinoikeuden MP:n keskityttyä jalkapalloon.

Hirmupakkasessa Arkangelissa


1970-luvun alkuun mahtui myös Neuvostoliiton pelireissu. Arkangelissa pelattiin pahimmillaan 35 asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa. Mutta jääpallo on kovien miesten ulkoilmaurheilua, eikä matsia peruttu.


— Ottelu tosin jaettiin kolmeen 20 minuutin jaksoon ja välissä oli kunnon tauot. Oli se aika arktista, muistelee Vanhanen.  

Kamppareille Vanhanen ennustaa kovaa urakkaa lauantain Bandyliigafinaaliin.
— Veiterä on pelannut hyvin vakuuttavasti ja on suosikki. Mutta jääpallossa voi tapahtua mitä tahansa. Jos kaikki natsaa, Kamppareilla on täydet mahdollisuudet voittoonkin, Vanhanen uskoo.


Vanhanen ei peliin pääse. Etukäteen varattu matka vie Espanjaan.


— Mutta on se jotenkin koetettava sieltäkin käsin seurata. Nythän jääpallo on ihan toisenlainen televisiolajikin, kun tekniikka on kehittynyt. Meidän aikoinamme pelejä ei taidettu edes lähettää, Vanhanen sanoo.

Mikä on Lane-nimen salaisuus?

Vielä yksi juttu. Mistä tulee Vanhasen mikkeliläisille urheilun ystäville tuttu lempinimi Lane? Jostakin ulkomaalaisesta urheilutähdestä kenties?


— Ihan varmasti en tiedä. Se on ollut minulla pienestä pitäen. Lapsena hiukset leikattiin aivan päänahkaa myöten puliksi. Siitä taisi tulla ensin Klani, joka sitten muotoutui Laneksi, Vanhanen nauraa.     

Risto Hämäläinen

Matti Vanhanen seuraa tarkasti mikkeliläistä urheilua. Mikkelin Palloilijoiden jalkapallojoukkueen paikka olisi hänestä ehdottomasti vähintään Ykkösessä.