Iiro Heikkilä menetti tapaturmassa kätensä - vaan yhdelläkin pärjää, kun on asenne kohdallaan!

Nuori perheenisä joutui luopumaan yhdestä rakkaasta harrastuksestaan, mutta on löytänyt uutta sisältöä elämäänsä.

Vesa Vuorela

Mäntyharjussa asuvan Iiro Heikkilän työt jatkuvat samalla työnantajalla. Vapaa-ajalla hän kouluttaa seitsemän kuukauden ikäistä Helmi-koiraa.
Mäntyharjussa asuvan Iiro Heikkilän työt jatkuvat samalla työnantajalla. Vapaa-ajalla hän kouluttaa seitsemän kuukauden ikäistä Helmi-koiraa.

Oli liukasta. Huoltomies Iiro Heikkilä aloitteli työviikkoa Pertunmaan vanhainkodin pihalla puoli seitsemän aikaan aamulla.

Tammikuinen päivä oli kylmä, ja kiinteistöhuollon tehtäviin kuului pihan hiekoitus.

Vesa Vuorela

heikkila1.jpg

Edellisenä päivänä oli pidetty Heikkilän lapsen ristiäiset. Juhlien jälkeen maanantaiaamu alkoi sillä, että hiekoitinlaite meni jumiin.

— Rupesin sitä putsaamaan, että saisin sen toimimaan, mutta sitten kävi niin, että makasin pihalla avaruusviltin alla odottelemassa ambulanssin tuloa.
Heikkilän vasemman käden hiha oli tarttunut hiekoittimen sekoittajaan. Terä leikkasi käden irti olkavarresta.

Vesa Vuorela

heikkila3.jpg

Saman tien onnettomuuden jälkeen Heikkilä käveli omin jaloin etsimään apua.
— Osasin tajuta, että nyt on kiire.

Paikalle sattui kodinhoitaja, joka soitti ambulanssin.
— Tajunta ei mennyt hetkeksikään. Muistan kaiken leikkaussaliin ja nukuttamiseen asti.

Mikkelin keskussairaalassa tehdyssä leikkauksessa kädestä jäljelle jäänyt tynkä typistettiin ja siistittiin. Heikkilä oli sairaalassa puolitoista viikkoa ja jäi sitten vuoden kestäneelle sairauslomalle.

Tapahtumasta on kulunut kolme vuotta. Vasemman nimettömän sijasta Heikkilällä on kihlasormus oikean käden sormessa. Sormuksen hän pyysi tapaturmaa tutkineilta poliiseilta itselleen, mutta ei kysellyt käden perään.

23-vuotias Heikkilä käy töissä, hoitaa lasta ja koiraa, remontoi taloa ja ajaa autoa. Yksikätisen nuoren miehen elämä on aika lailla samanlaista kuin se olisi kaksikätisenäkin.
Hän tekee kaikkea mitä ennenkin paitsi yhtä asiaa.

— En soita enää rumpuja. Into laantui, kun tajusin, etten pysty soittamaan kuten ennen.

Heikkilä paukutteli rumpuja metallimusiikin tahtiin kuusi vuotta. Rummutus vei kaiken ylimääräisen ajan, mutta nyt tilalle on tullut lapsiperheen elämä.
— Perhe on paras harrastus.

Avopuoliso lähti töihin, kun tapaturmasta oli kulunut puolisen vuotta. Iiro ja poika olivat kaksi kuukautta kahdestaan. Oli kesä, lapsi ei ollut enää koko ajan kannettava ja kannateltava pikkuvauva ja rattailla pääsi menemään.
Vaipanvaihto sujui yhdelläkin kädellä.

Kun tapaturma sattui, kipua ei tullut. Heikkilä väittää, että hammaslääkärissä on paljon pahempaa.
— Shokkitilanne on sellainen. Minkäänlaista kipua ei ollut missään vaiheessa. Kun aikaa kului, se alkoi jotenkin tuntumaan ja ambulanssissa sain kipulääkettä.

Oikeat kivut tulivat vasta toipumisaikana. Lääkitys oli aluksi kova. Se oli niin kova, että sitä piti ihan miettiä.

Amputoidut kärsivät usein haamusäryistä eikä Heikkiläkään ole niiltä välttynyt. Hän kuvaa, kuinka tuntui, että käsi olisi vielä olemassa, sormet ja kaikki, mutta mitään ei vaan voinut liikuttaa. Kun hermosärkyä tuli, koko olematonta kättä pakotti.

Akupunktio toi helpotusta. Siihen Heikkilä turvautuu yhä, jos aavesärky väijyy.

Toinen keino on huijata aivot rauhoittumaan peilihoidolla.
Kun peili heijastaa nyrkkiin puristuvaa oikeaa kättä, aivot saavat viestin, että toinenkin käsi olisi muka kunnossa. Kipu hellittää.

Heikkilän tapauksessa käsi irtosi poikkeuksellisen ylhäältä, joten kohtalotovereita on harvassa.
— En ole tavannut yhtään olkavarresta amputoitua.

On tavanomaisempaa, että käsi on katkennut tai katkaistu kyynärvarresta. Amputoidut — kuten niin monet muutkin — saavat vertaistukea Facebookista.

Heikkilä on Suomen nuorten amputoitujen yhdistyksen jäsen, ja hän selaa sen sivuilta niin elämäntarinoita kuin proteesien käyttökokemuksia.

Hänellä itsellään on kaksi proteesia, mutta omatunto kolkuttaa, sillä hän ei ole käyttänyt muuttotavaroihin jääneitä apuvälineitä vähään aikaan. Joskus on helpompi olla ilman niitä — esimerkiksi silloin kun tekee lumitöitä, hiki valuu ja muovi alkaa tuntua ilkeältä.

Toisaalta proteesi helpottaa perusarkea, kun kurkkuun voi tarttua, jos siitä leikkaa siivuja. Tai lasista voi pitää kiinni, kun siihen kaataa maitoa.

Mekaanisen työkäden lisäksi hänellä on sähkökäsi eli myoelektroninen käsiproteesi, joka toimii tyngässä olevalla lihasvoimalla ja aistii impulsseja. Kun koukistaa jäljellä olevaa hauista, tekokäsi menee nyrkkiin.

Heikkilä aloitti työt kaksi vuotta sitten helmikuussa.
— Oli itsestään selvää, että menen takaisin. Aloitin kolmen kuukauden työkokeilulla.

Ulkotyöt vaihtuivat sisätiloihin ja talotekniikkaan. Työnantajan mukaan Heikkilä on yhä yrityksen avainhenkilöitä.

Heikkilä sanoo, että sopeutuminen elämään yksikätisenä kävi omalla painollaan, kun vaihtoehtoja ei ollut.
— Jos jotain tapahtuu, siihen on sopeuduttava. Pitää mennä elämässä eteenpäin positiivisesti. Onneksi on koko ajan tekemistä enkä ehdi edes liikaa miettiä.

Hän arvelee, ettei toipuminen olisi ollut samanlaista pelkästään kotona maatessa.
— Alusta asti olen sanonut, että turha on jossitella. Ajoittain voi vähän masentaa, kun tajuaa, ettei voi tehdä jotain. Eipä muuta.
— Kaverit uskaltavat onneksi heittää tästä huumoria. Sanoin niille, että sitten ahdistaa, jos te alatte varoa sanoja.

Yksikätinen mies ei ole enää ihme Mäntyharjussa, vaikka pienen paikkakunnan kuviot tulivat hyvin esiin tapaturman jälkeen. Välillä tuntui siltä, että jotkut kyläläiset tiesivät tapauksen kulun paremmin kuin asianomainen itse.

Heikkilä vastaa, kun kysytään.
— Jos kiinnostaa, voi tulla suoraan kysymään eikä tarvitse supista.

Hän on tehnyt selväksi, että pyytää apua, jos tarvitsee sitä.
— Saa sitä tarjotakin, mutta yritän pärjätä mahdollisimman paljon itsekseni.

Hän arvostaa niitä, jotka ovat joutuneet voittamaan itsensä ja ponnistelemaan selviytyäkseen, esimerkiksi opetelleet kävelemään uudelleen auto-onnettomuuden jälkeen.

— Eihän mulle sattunut mitään. Jotain pientä henkistä taistelua vain joutuu käymään.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.