Mikkelin Möyhentäjä: Siihen aikaan kun isä pimeästä joulukuusen osti

Mikkelin Möyhentäjä muistelee Mikkelin torin kuumeista joulukuusikauppaa. Se sujui vuosi vuoden jälkeen saman, perinteisen koreografian mukaan.

Anssi Mehtälä
Anssi Mehtälä

Jostakin aistimuistista se taas tulla humahti. Metsäkuusen tuoksu. Joulun nenäelämyksissä sen päihittää ainoastaan uunista leyhyävä tanakka kinkunpaiston tuoksu.


Jostain syystä kuusi tuoksuu kunnolla kuuselle vain talvella. Kesällä ei saa samanlaisia elämyksiä, vaikka kuinka tuuheassa kuusikossa tallustelisi. Ehkä kylmän ja lämpimän vaihtelut aiheuttavat salaperäisiä kemiallisia reaktioita.
Kuusen tuoksua tuli nenän täydeltä. Seisoskelin Mikkelin hulppean joulukuusen katveessa, kaatohommia seuraillessani. Muistojen bulevardillehan siitä taas käännyttiin.

Tarkemmin sanoen Mikkelin torille. Keskustassa asuvina haimme sieltä kuusen joka vuosi. Operatiivinen johto oli isän käsissä ja repsikan osa lankesi minulle varmemmin kuin Mauno Koivistolle illalliset.
Minulle oli suuri arvoitus, miksi kuusta piti lähteä hakemaan heti aamusta. En ymmärtänyt, mitä hohtoa oli talsia tutkimaan kuusia, jotka kaamoksen synkkyydessä näyttivät kaikki samanlaisilta. Kesken parhaiden unien vielä. Pimeät pullot tulivat tutuiksi joskus myöhemmin, mutta ensin olivat pimeät kuuset.

Oksatiheys jätti joskus toivomisen varaa.



Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että todistin merkittävää, osin kadonnutta kansanperinnettä. Maaseudun miehiä oli torilla traktoreineen ja kuormureineen pilvin pimein. Hiljalleen sinne valui ostava yleisökin. Varhaiset linnut nappasivat madon, tässä tapauksessa valioluokan joulupuun.
Kuvioon kuului korostetun rauhallista käveleskelyä kuusikauppiaalta toiselle, salamyhkäistä arviointia ja suupielestä heitettyä kommentointia. Jos bongasi loistoyksilön, ei sitä passannut ääneen kehua ettei joku muu olisi sitä keksinyt tai kauppiaan kelmi nostanut hintaa.


Ne ostokset olivat pihtauskuusia. Pihtakuusista emme tienneet mitään.
Riittävien kierrosten jälkeen alettiin tingata hintaa alaspäin. Parhaat näkemäni suoritukset olisivat herättäneet kunnioitusta persialaisella torillakin. Niin kärsivällisen määrätietoisesti neuvoa pidettiin. Välillä tehtiin teatraalista lähtöäkin toisen kauppiaan suuntaan.

Käsittämättömästi isäukko onnistui vuosi vuodelta poimimaan satojen (ainakin siltä se tuntui) pimeiden kuusten joukosta laatuisan tannenbaumin. Vaikkei se aina vastannut Aku Ankasta saatua kuvaa joulukuusesta. Oksatiheys jätti joskus toivomisen varaa.
Pyrin kompensoimaan puutteita koristelulla. Säihke veti vertoja Sweetin ja Sladen lavakamppeille. Nykyisen parempi överit kuin vajarit -aatteen suhteen olin siis pioneeri.


Lehvien uskollisuus ei ihan joka vuosi ollut saksalaisten teollisuusnormien mukainen. Ainakin yksi puu lensi parvekkeelta pihalle jo  tapaninpäivänä. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se varisi jo kun sitä katsoikin. Parissa päivässä se alkoi muistuttaa klassisen Velipuolikuu-sketsin kuusta, jossa neulaset sai mukaan muovipussissa.  
Meillä ei kuitenkaan käyty samanlaisia vuoropuheluja kuin yhdessä tuttavaperheessä. Siellä poika oli kommentoinut taattonsa innoissaan hakemaa joulupuuta sanoen että sen kyllä huomaa pimeässä ostetuksi. Isän ja pojan laatuaika kynttilöitä asentaessa oli vietetty vähän hiljaisemmissa merkeissä.

Jatkoin perinnettä oman poikani kanssa. Torille emme menneet. Emmekä lähteneet pimeällä. Mutta hauskaa se ainakin minusta oli. Pojasta en tiedä. Mutta uskollisesti hän latvapäätä kantoi, ihan kuin minä aikoinani.
Myöhempinä vuosina päädyin monen mielestä umpikerettiläiseen ratkaisuun eli muovikuuseen. Viime vuodet sekin on saanut olla paketissa kaikessa rauhassa. Mitäpä sitä enää aikuisille.

Ymmärrän kuitenkin hyvin, miksi kuusi on niin monelle niin tärkeä. Kaunis kuusi tuo joulumielen vähän kauempaakin ihailtuna. Olen törmännyt sellaisiinkin fundamentalisteihin, jotka käyvät kuukausitolkulla etukäteen valitsemassa kuusen ja sitten nipsivät sitä kynsisaksilla priimakuntoiseksi.


Ei kun vaan, niin kuin savonlinnalaiset sanovat. Kukin mielitekonsa mukaan. Ja liekit loistavat lasten suista, kun joulu on, kun joulu on.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet

Luetuimmat