Sota Savon rintamalla Mäntyharjussa oli hapuilevaa mutta raakaa — Mikkeliläinen Mikko Laiho kirjoitti kirjan sisällissodan tapahtumista Etelä-Savossa

Mäntyharjun alueella kuoli taisteluissa 350 ihmistä, ja lisäksi teloitukset kasvattivat uhrien määrää.

Ernst Domander

Valkoisten konekivääripesäke ampuu Mäntyrharjussa kevättalvella 1918.
Valkoisten konekivääripesäke ampuu Mäntyrharjussa kevättalvella 1918.

Mikkeliläinen opettaja Mikko Laiho on kirjoittanut aiemminkin sodasta. Sisällissotaan perehtyminen avasi uuden näkymän Suomen poikkeuksellisiin oloihin 100 vuotta sitten.

— Vastapuolta puhdistavista teloittajista ja propagandasta ei ollut pulaa. Silloin mentiin puolin ja toisin pahasti yli kaikkien sodan sääntöjen ja lakien ja yli ymmärryksen, summaa Laiho.

Hän on juuri saanut valmiiksi kirjan ”Savon rintaman taisteluja 1918”.

Vesa Vuorela

Mikko Laiho kirjoitti kirjan Savon rintaman taisteluista. Keskiössä ovat tapahtumat Mäntyharjun rintamalla.
Mikko Laiho kirjoitti kirjan Savon rintaman taisteluista. Keskiössä ovat tapahtumat Mäntyharjun rintamalla.

Mielenkiintoiseksi seikaksi tekijä nimeää muun muassa sodan keston rintamalohkolla.
— Vaikka sota muutamaa isoa taistelua lukuun ottamatta muodostui lähinnä kahakoista, sitä käytiin lähes yhtä pitkään kuin myöhemmin talvisotaa, vertaa Laiho.

Jo helmikuun alussa taisteltiin Mäntyharjun asemasta ja Kirkonkylästä, ja vielä huhtikuun lopulle asti punaiset jatkoivat taisteluja eteläisessä Mäntyharjussa ja Valkealassa. Tuolloin valkoiset olivat jo vallanneet Tampereen ja Helsingin ja saksalaiset nousseet maihin valkoisten avuksi. Katkera tappio häämötti punaisille, mutta yleistilanteesta huolimatta nämä eivät luovuttaneet.

Noin 100 ihmistä kuoli terrorissa

Taistelut Savon rintamalla painottuivat Varkauteen ja Mäntyharjun pitäjään, jonne sodan toi rautatie. Juna oli ainoa väline suurten joukkojen liikutteluun.

Savossa molemmat osapuolet kävivät sotaa melko varovaisesti muihin sisällissodan tapahtumiin nähden. Silti rintamataisteluissa kuoli 863 sotilasta: punaisilta 473 ja valkosilta 390. Laiho on laskenut, että Mäntyharjun alueella henkensä menetti 349 suomalaista.

Ernst Domander

Valkoisten joukot vahvistuivat kutsunnoissa maaliskuussa. Punaisten kutsunnat eivät onnistuneet samalla tavalla
Valkoisten joukot vahvistuivat kutsunnoissa maaliskuussa. Punaisten kutsunnat eivät onnistuneet samalla tavalla

Noin sadan arvioidaan tulleen tapetuksi taistelujen ulkopuolella. Laiho pitää selvänä, että vain vähäinen osa murhista ja terrorista on tullut selvitetyksi sodan jälkeen.

Rintamalla kuolleet kuljetettiin yleensä kotikuntien multiin. Toisaalta kenttätuomioita tultiin jakamaan muualta Mäntyharjulle.

Laiho on löytänyt Työväen arkistosta asiakirjan, jossa kerrotaan punaisten joukkohaudoista. Asiakirjan muistelija mainitsee muun muassa Pekkolan tilan luona olevan 30 punaisen haudan. Teloitettuja siirrettiin myöhemmin yhteiseen hautaan kirkkomaalle.

Punaiset olisivat voineet edetä Mikkeliin

Laiho sanoo, että muiden sotien tapaan myös sisällissota Savossa jättää tilaa vaihtoehtoisen historian kulun pohdiskelulle.
Esimerkiksi punaisilla olisi ollut hetkensä hyökätä syvemmälle pohjoiseen kohti Mikkeliä ja Pieksämäkeä ja siten katkaisemaan valkoisten itä-länsi-suuntaisen ratayhteyden.

Ylin sodanjohto kuitenkin empi siitä huolimatta, että käytössä oli panssarijuna, kuularuiskuja tai Kotkan Riennon hyväkuntoisia urheilijoita, kuten kirjassa kerrotaan. Ehkä vihollisen voimat luultiin vahvemmiksi.

Hetkittäin valkoiset olivat pahasti alakynnessä, ja jos punaisten Pietarista hankkima, kuuluisien Rahjan veljesten organisoima aselasti olisi tammikuussa päätynyt suunnitellusti Mikkeliin, olisi rintaman tasapaino voinut heilahtaa alussa punaisille otollisemmaksi.

— Sodassa ja sen etenkin sen alkuvaiheissa yksi rintaman keskeisistä hahmoista oli valkoisten lentävää osastoa johtanut Martti Eklund, joka kävi herättelemässä mikkeliläisiä ruususen unesta sodan lähestymisestä. Eklund myös räjäytteli rautatiesiltoja, jotta punaiset eivät päässeet Kouvolasta junalla kohti pohjoista, kertoo Laiho.

Mikkelissä punaiset oli tammikuun lopussa riisuttu aseista ilman laukauksia.

Museoviraston kuvakokoelmat

Valkoisten joukot marssimassa Mäntyharjusta kohti Lusia ja Heinolaa.
Valkoisten joukot marssimassa Mäntyharjusta kohti Lusia ja Heinolaa.

Sen sijaan etelämpänä punakaarti oli voimissaan. Punaiset joukot, jotka olivat lähinnä työläisiä Kuusankoskelta ja Kotkasta, valtasivat Mäntyharjun aseman seudun 7. helmikuuta. Kunnan keskustaa punaiset pitivät hallussaan 14. helmikuuta asti.

Mäntyharjun tapahtumat vaikuttivat Varkaudessa asti?

Valkoiset joutuivat vetäytymään ripeästi. Kiepin rautatiesilta räjäytettiin, mutta kaikki eivät ehtineet pakenemaan saarrostuksesta. Vangiksi jääneitä valkoisia surmattiin, ja ilmeisesti sitä ennen myös kidutettiin.

— Uskon tapahtuman vaikuttaneen niihin kostotoimenpiteisiin, joita tehtiin kaksi viikkoa myöhemmin Varkauden Huruslahdella. Kostomieliala ehti monella taholla kohota. Mikkelin miehillä, savonlinnalaisilla ja Kajaanin sisseillä oli omat menetyksensä.
Varkaudessa surmattiin yli 200 punaista kaupungin antautumisen jälkeen.

Silloin mentiin puolin ja toisin pahasti yli kaikkien sodan sääntöjen ja lakien.

Valkoiset valtasivat Mäntyharjun aseman ja Kirkonkylän vastahyökkäyksellä 14. helmikuuta. Punaiset vetäytyivät eteläisiin kyliin, mutta vielä maaliskuun alussa he yrittivät kohti pohjoista muun muassa yksittäisen lentokoneen ja siitä heitettyjen kranaattien voimalla.

Mouhun valtauksesta kova hinta

Mouhulla käytiin kiivaat taistelut 3.–6. maaliskuuta. Kylän nimi nousee esiin monissa kirjatuissa muisteluissa. Valkoiset valtasivat Mouhun kärsien 40 kaatuneen tappion.

Mikko Kontti

Tasan 100 vuotta sitten Mouhulla, noin 20 kilometrin päässä Mäntyharjun keskustasta sodittiin ankarasti, mistä kertoo muistomerkki.
Tasan 100 vuotta sitten Mouhulla, noin 20 kilometrin päässä Mäntyharjun keskustasta sodittiin ankarasti, mistä kertoo muistomerkki.

Suurin yksittäinen verilöyly tapahtui Vuohijärven jäällä Paljakanlahdella, jonne vetäytyneiden ja josta yllätettyjen valkoisten kuormaston ammuslaatikoihin osui konekiväärituli. Räjähdyksessä avantoon jäi 15 miestä.

Maalis-huhtikuussa koettiin pitkä asemasotavaihe, jäätiin niin sanotusti vihan pitoon. Valkoinen savolaispoika, jolta kotilomalla kysyttiin, onko päästy Mouhulta eteenpäin, selvitti että ”Ei oo mäntynä eeka oo punasetkoan tullunna, siellä vaan vihhoo pittää jurnutettaan”.

Sotasurmatiedostot tosin kertovat, että jurnuttamisenkin viikkoina kuoli kymmeniä punaisia ja valkoisia.

Lopullinen tappio Kymenlaaksossa

Punaisilla oli pitkään lujat asemat Voikoskella ja Hillosensalmella. Voikosken asemalla oli rintaman päämaja ja kansakoululla Punaisen Ristin sotilassairaala, joka poikkeuksellisesti hoiti haavoittuneita hihanauhan väriin katsomatta.

Idempänä Tuohikotissa huhtikuun lopulla koettu tappio sai punaiset kuitenkin vetäytymään.

Museoviraston kuvakokoelmat

Punaisten polttaman Pöysän talon raunioista Voikoskelta löytyi sodan naisuhri, talon emäntä.
Punaisten polttaman Pöysän talon raunioista Voikoskelta löytyi sodan naisuhri, talon emäntä.

Punaisten lähtö Savosta tapahtui melko pienin tappioin. Kovaa hintaa aseisiin tarttumisesta maksettiin myöhemmin. Kaartit laskivat toukokuussa aseensa eri puolilla Kymenlaaksoa. Perässä seurannut Etelä-Savon rykmentti oli osallisena Kouvolassa tehdyissä teloituksissa. Ne olivat armottomia, pitkälti siksi että punainen terrori oli ollut Kouvolan seudulla yleistä.

Venäläisiä vähän, saksalaisia ei lainkaan

Savon rintaman Mäntyharjun taisteluihin osallistui sotilaita laajalti.
Sotasurmat-tietokanta kertoo, että kymenlaaksolaisia kaatui molempien osapuolien joukoissa. Punaisten joukot koostuivat pääosin Kymin tehtaan ja Kotkan työväestä.

Myös helsinkiläisiä punaisia poikkesi maaliskuussa antamassa apua, mutta heidän itsevarmuutensa sai äkkiä kovan kolauksen. Mäntyharjun radalla helsinkiläisten panssarijunan veturi sai tykistä täysosuman, ja juna vetäytyi silminnäkijän mukaan ”veriset jääpuikot reunoillaan”.

Valkoisten Etelä-Savon rykmentissä oli nimensä mukaisesti vapaaehtoisia eri puolilta maakuntaa. Lisäksi rintamalohkolla taisteli paljon valkoisia Ylä-Savosta, Keski-Suomesta ja Kainuusta. Valkoisia kuolleita on kirjattu 75 eri kunnasta.

Myös naisia oli rintamalla sairaanhoitajina ja muonittajina. Yhden naisen hengenkin punaiset veivät Mäntyharjussa. Pöysän talon emäntä löytyi poltetun talon raunioista.

Käsitys venäläisten sotilaiden isosta osuudesta punaisten puolella ei Mikko Laihon mukaan pidä paikkaansa ainakaan Savon rintamalla. Heitä oli korkeintaan kymmeniä. Rintamalla oli kuitenkin tuhansissa laskettava joukko sotilaita kummallakin puolella.

Mäntyharjun keskustan valtaukseen punaisten puolella helmikuussa osallistui latvialainen palkkasoturien joukko. Maailmansodassa väsynyt joukko kärsi tappioita ja ilmeisesti kyllästyi koko touhuun ja lähti rintamalta ensimmäisten taistelujen jälkeen.

Savon rintamalle ehti useita Saksassa koulutettuja suomalaisia jääkäreitä, joista osalle taistelusta tuli viimeinen. Valkoisten saksalaisia apujoukkoja ei tiedetä Savossa asti olleen sodan aikana.

Amatöörien sotaa, Osipov poikkeus

Valkoisista luodilta säästyivät muun muassa nuori Urho Kekkonen, joka osallistui taisteluihin kajaanilaisten joukoissa, sekä myöhempi nobelisti A.I. Virtanen. Tämä osallistui ainakin Kiepin rautatiesillan räjäyttämiseen.

Rintaman maineikkain punainen oli Voikkaan Mannerheimiksi kutsuttu Aleksei Osipov. Hänen sotataitonsa ja rohkeutensa tunnustettiin myös valkoisten puolella.
Yhdessä vaiheessa sotaa Osipov vakuutti, että hän olisi heilahtamalla Mikkelissä, jos vain olisi kunnon pataljoona tukena. Osipov ei ehtinyt pakoon Venäjälle vaan päätti morsiamensa ja itsensä päivät saaressa Kotkassa.

Laiho muistuttaa aikakauden oloista, jotka vaikuttivat sodan luonteeseen. Joukot olivat kouluttamattomia, komentosuhteet epäselviä, varusteet puutteellisia, eikä esimerkiksi nykyistä tieverkkoa ollut olemassa.

Museoviraston kuvakokoelmat

Ruoan puute pakotti kuorimaan pettua. Kuva on vuodelta 1918 jostakin Savosta. Paikka ei ole tarkemmin tiedossa.
Ruoan puute pakotti kuorimaan pettua. Kuva on vuodelta 1918 jostakin Savosta. Paikka ei ole tarkemmin tiedossa.

Laihon kirjassa lainataan punaisten puolella taistelleen Lauri Mankin muistelmia. Mankki kuvailee, että edes reppuja ei ollut kaikilla. Olalla saattoi roikkua vehnäjauhopussi, jossa luki ”Herkku Granular”.

Ruokana kerrotaan olleen parhaimmillaan puuroa mutta joskus vain ruislimppu ja keskentekoista juustoa.
Molemmin puolin joukot olivat tuhatlukuisia. Muonittaminen oli hankalaa, ja ainakin punaisten kerrotaan käyneen Mäntyharjun lähikylissä ryöstöretkillä.

"Kuumentamaan lahtarien kylkeä"

Majoitukseen ei ollut telttoja saati kasarmeja, vaan sivukylissä joukot majoittuivat hajallaan harvoissa taloissa. Niistä lähdettiin kahakoimaan, kun käsky kävi. ”Kuumentamaan lahtarien kylkeä” tai ”vannoen että punaisille ei armoa anneta”.

Maaliskuun kutsunnat nostivat joukkojen sotilaallista tasoa valkoisten puolella. Punaisten puolella kutsunnat eivät onnistuneet samalla tavalla.

Laiho kertoo olevansa sotahistorian harrastaja ja olleensa kiinnostunut sisällissodasta pitkään. Aktiivisesti hän on aihetta työstänyt opettajan työn ohessa parin vuoden ajan.

— Olen tehnyt aiemmin seitsemän kirjaa ja esimerkiksi sotatrilogian anttolalaisten vaiheista talvi- ja jatkosodassa. Anttolan miesten kantakorteissa tuli usein vastaan maininta osallistumisesta jo vapaussotaan, mikä laajensi kiinnostusta sisällissodan tapahtumiin.

Ernst Domander

Kyläpelimanni Hassun Pekko järjesti musiik, kun valkoiset mäntyharjulaiset juhlivat Mäntyharjun aseman Penttilän talon pihalla 17. huhtikuuta. Taistelut etelämpänä vielä jatkuivat.
Kyläpelimanni Hassun Pekko järjesti musiik, kun valkoiset mäntyharjulaiset juhlivat Mäntyharjun aseman Penttilän talon pihalla 17. huhtikuuta. Taistelut etelämpänä vielä jatkuivat.

Laiho on huomannut, ettei hän ole yksin mielenkiinnon kohteensa kanssa.
— Se on yllättänyt, miten paljon yleistä kiinnostusta sotahistoriaa kohtaan on ja etenkin näihin poikkeuksellisiin aikoihin.

Kirja julkistetaan virallisesti Mäntyharjussa 14. huhtikuuta.
Lisäksi Laiho aikoo kertoa teoksestaan kevään mittaan muun muassa Jalkaväkimuseossa Mikkelissä. Tapahtuman ajankohta on vielä auki.