Vetinen syksy viimeistelee sen minkä vetinen kesä aloitti - sorateillä saa nyt möykkyistä kyytiä

Autoiluretki Mikkelin eteläpuolen sorateillä antaa hyvän perstuntuman alemman tieverkon kuntoon. Inkarilantiellä auto vaaruu paikoitellen kuin juuston päällä ja Parkkilantiellä on välillä enemmän pyöreää kuoppaa kuin ehjää tienpintaa. Matkantekoa ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua tasaiseksi ja kuski saa hakea ajolinjoja tarkkaan.

Vesa Vuorela

Mikkeliläinen maanviljelijä Joonas Väänänen kotonaan Inkarilantiellä. Väänänen on saanut kokea itse, miten huonossa kunnossa seudun soratiet ovat tänä kesänä ja syksynä olleet.
Mikkeliläinen maanviljelijä Joonas Väänänen kotonaan Inkarilantiellä. Väänänen on saanut kokea itse, miten huonossa kunnossa seudun soratiet ovat tänä kesänä ja syksynä olleet.

Autoiluretki Mikkelin eteläpuolen sorateillä antaa hyvän perstuntuman alemman tieverkon kuntoon. Inkarilantiellä auto vaaruu paikoitellen kuin juuston päällä ja Parkkilantiellä on välillä enemmän pyöreää kuoppaa kuin ehjää tienpintaa. Matkantekoa ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua tasaiseksi ja kuski saa hakea ajolinjoja tarkkaan.
Inkarilantien varressa asuva maanviljelijä Joonas Väänänen ajaa lähiseudun teillä päivittäin. Yksityistienä Inkarilantie on pysynyt kohtuullisena, mutta Parkkilantiellä ja Huttulantiellä sadekesän ja -syksyn aiheuttamat vauriot ovat tuttuja. Heinäkuussa piti ottaa vähän oveluuttakin käyttöön asioiden korjaamiseksi. Tienkäyttäjän linjalle soitti Väänäsen lisäksi ”sattumalta” pari muutakin paikallista asukasta samasta tieosuudesta.
— Seuraavana päivänä jo tuli lana paikalle, kertoo Väänänen.

Väänäsen murheet ovat tuttuja Pohjois-Savon ely-keskuksen Harri Hyyryläiselle. Hän vastaa Etelä-Savon alueen tiestöstä. Lanat ja tiekarhut eivät ole joutaneet varikoilla seisomaan.
— Ei tilanne katastrofaalisen huono ole, mutta ongelmat ovat jokasyksyisiä. Täällä on vilkkaasti liikennöityjä sorateitä, jotka menevät huonoon kuntoon erityisesti syksyisin, kun vettä sataa paljon.
Ongelman ydin sataa taivaalta. Vesi ei häviä tien pinnasta mihinkään ojienkin ollessa täynnä vettä.
— Siitä aiheutuu tienpinnan liejuuntumista ja reikiintymistä. Pintakelirikkoa esiintyy nykyään syksyisinkin, kun se ennen oli lähinnä kevätkauden ongelma, Hyyryläinen sanoo.

Vetistä soratietä ei kannata höylätä, sillä raskas tiekarhu pehmittää tietä entisestään.



Huonot tiet aiheuttavat muutakin kuin epämukavuutta. Onnettomuusriski kasvaa ja kalusto on kovilla.
— Parkkilantie oli kesällä niin huono että traktorikin oli kovilla. Tuttu mökkiläinen oli vaihtanut autonsa kookkaampaan maasturiin kun ei kuulemma muuten mökille päässyt, Väänänen sanoo.
Ely-keskuksessa tilanne näkyy myös. Korvausvaatimukset kuoppien autoille aiheuttamista vahingoista ovat Hyyryläisen mukaan lisääntyneet huomattavasti viime vuosina.    

Etelä-Savossa on paljon sorateitä. Niitä on maakunnan tieverkostosta lähes puolet; Etelä-Savo kuuluu hoidollisesti Pohjois-Savon ely-keskuksen alueeseen, jossa sorateiden osuus koko tiestöstä on 46 prosenttia eli 7 360 kilometriä.
Märät olosuhteet haittaavat myös vaurioiden korjaamista. Vetistä soratietä ei kannata höylätä, sillä raskas tiekarhu pehmittää tietä entisestään.
Tiekarhu lisäksi irrottaa kiinteää soraa tienpinnasta. Hieno kiviaines irtoaa karheammasta ja sitoo itseensä liikaa vettä. Silloin tienpinta liejuuntuu. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella uudelleen, jolloin syntyy helposti kuoppia.
— Pehmeään tiehen ainoa tepsivä keino on soramurske. Sitäkään ei kuitenkaan pysty määräänsä enempää tiehen upottamaan, sanoo Hyyryläinen.