Piilotettu nauhuri ja pahoinpitelyn pelko – toimittaja osallistui palestiinalais-suomalaiseen poliittiseen larppiin

Halat hisar -roolipeliin osallistuivat viikonloppuna kansainväliset pelaajat ja Länsi-Savon toimittaja.

Vesa Vuorela

Piilotettu nauhuri ja pahoinpitelyn pelko – toimittaja osallistui palestiinalais-suomalaiseen poliittiseen larppiin

- Keitä olette ja mistä tulette, tiedustelee tummiin aurinkolaseihin sonnustautunut sotilas englanniksi.

Olen saapunut tarkastuspisteelle. Minut komennetaan ulos autosta. Tyhjennän taskuni ja luettelen nimeni ja synnyinpaikkakuntani. Aseistettu mies kopeloi taskuni. Henkilökorttini ja puhelimeni lojuvat auton konepellillä. Kukaan ei tarkasta niitä. Olen huojentunut, sillä pimennetyn näytön takana pyörii puhelimeen ladattu nauhuri. Jos joku olisi tajunnut sen, en todennäköisesti pääsisi jatkamaan matkaani. Toimittajat eivät ole Uralian sotilaiden suosiossa.

Myös auto tarkastetaan. Sen jälkeen maastokuosiin verhoutunut mies pitää puhuttelun, jossa hän pyytää minua noudattamaan hyvää ja eettistä journalistista tapaa, sekä kunnioittamaan Uralian minulle suomaa erikoislupaa päästä alueelle. Mies käyttää minusta nimitystä nordic, koska uralialaiset eivät tunnusta Suomen valtiota, eikä Suomen kansaa siis ole olemassa. Siksi olemme vain vapaasti suomennettuna pohjoismaalaisia.

Vesa Vuorela

16390761.jpg

Lopulta pääsen jalkautumaan Helsingin yliopiston kampukselle, jossa tuohtuneet opiskelijat ovat saarroksissa. Edellisenä yönä yksi heistä, Sanna Kuusi, väkivallattoman vastarintaliikkeen johtohahmo, on ammuttu. Pienen paikallislehden Helsingin Sanomien toimittaja on pahoinpidelty. Tapaan Helsingin yliopiston edustajan Wendyn, joka ei suostu pelkäämään. Tapaan hätääntyneen kirjallisuuden opiskelijan Samin, joka vietiin edellisenä yönä kellariin väkivaltaisiin kuulusteluihin, sekä yliopiston valtuustovaalien voittajan, joka haaveilee vapaasta valtiosta sekä siitä, että ahvenenmaalaisia opiskelijoita ei karkotettaisi.

Päärakennuksessa on alkamassa konferenssi. Eteishallissa hämmennystä aiheuttavat kaksi kovaan ääneen itkevää henkilöä, joiden ystäville on ilmeisesti sattunut jotain kamalaa.

Vesa Vuorela

16390760.jpg

Näille pelaajille täytyy nostaa hattua. Näin hyvää eläytymistä en ole nähnyt usein edes teatterissa. Tilanne alkaa tuntua kaikin puolin epämiellyttävältä, vaikka kaikki ympärillä tapahtuva on fiktiota. Olen juuri osallistunut ensimmäistä kertaa elämässäni larppiin eli live-roolipeliin.

Halat hisar tarkoittaa suomeksi piiritystilaa. Suomalais-palestiinalaisen larpin tarkoitus on kuvata elinoloja miehitetyssä valtiossa, ja se heijastelee tilannetta Palestiinassa. Viikonloppuna Otavan opistolla järjestettyyn kansainväliseen larppiin saapui palestiinalaisten lisäksi pelaajia muun muassa Saksasta ja Yhdysvalloista. Tapahtuman ovat järjestäneet palestiinalaiset ja suomalaiset yhdessä.

- Larppi tuntuu siinä mielessä absurdilta, että Suomessa tämä on täysin fiktiivinen tilanne ja peli, mutta kotonani vastaavat tapahtumat ovat totisinta totta ja arkipäivää, palestiinalainen toimittaja Fatima AbdulKarim kuvailee.

Larppi kuvaa fiktiivisten tapahtumien kautta palestiinalaisten elämää Israelin hallinnon alla. Vaikka pelin tarina on keksitty, se perustuu tositapahtumiin. Piirityksiä ja pidätyksiä on tapahtunut viime vuosina esimerkiksi Birzeitin yliopistossa lähellä Ramallahin kaupunkia Länsirannan palestiinalaisalueella. Larpin lopuksi järjestetyssä konferenssissa opiskelijat protestoivat ulkopuolisen ministerin vierailua yliopistolla. Samoin tekivät opiskelijat Palestiinassa vuonna 2000, kun Ranskan silloinen pääministeri Lionel Jospin vieraili Birzeitin yliopistossa. Hän lähti paikalta juosten. Israelin–Palestiinan konflikti on jatkunut viimeisen vuosisadan, eikä kiistoille maa-alueista Länsirannalla näy loppua.

Vesa Vuorela

16390767.jpg

Fiktiivinen fikserimme, oikealta nimeltään Maria Pettersson, on yksi nelipäiväisen tapahtuman järjestäjistä. Hän ja AbdulKarim olivat mukana järjestämässä myös ensimmäistä Halat hisar -larppia, joka järjestettiin Parkanossa vuonna 2013. Kaksikko on tavannut alun perin Palestiinassa.

- Larppi on tehokas väline, koska sen avulla osallistujat voivat todella elää tapahtumien läpi, Pettersson sanoo.

Olen samaa mieltä. Radikaalit tapahtumat saavat larpin aikana oloni epämukavaksi, vaikka osallistuin siihen vain viimeisen puolentoista tunnin ajan. Ei ihme, että osa kaksi päivää pelanneista osallistujista kyynelehtii larpin päätyttyä.

- Kun pelaajat lähtevät täältä, suomalaiset, eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset voivat palata koteihinsa ja ajatella, että onneksi se on ohi. Palestiinalaiset pelaajat sen sijaan palaavat kotiin ja jatkavat elämää samanlaisten konfliktien keskellä. Se on kamalinta, mitä tiedän, Pettersson kuvailee ja alkaa itkeä hänkin.

AbdulKarimin mies Faris Arouri tulee kättelemään hymyillen. Hän leikkii kahden kuusikuukautisen kaksospoikansa kanssa. Muutamaa tuntia aiemmin Arouri esitti Uralian armeijan miestä, joka piti minulle puhuttelun siitä, millaista tekstiä saan kirjoittaa. Tilanne tuntuu vähän hullulta, mutta vielä oudommalta tuntuu se, että roolipelaaminen onnistui Arourilta niin luontevasti. Hän elää alueella, jossa lasten tulevaisuus on epävarma ja siviilit saavat olla jatkuvasti varuillaan. AbdulKarimin mukaan arjen uhkia vastaan on itselle rakennettava jonkinlainen suojamuuri. Kun kauheuksia tapahtuu jatkuvasti, niihin tottuu.

Otavan opistolla me lintukodoissamme elävät pääsimme kokemaan hetken toisenlaista arkea. Se oli erittäin opettavaista, erittäin jännittävää, ja erittäin epämiellyttävää.

Vesa Vuorela

16390766.jpg

Juttua muokattu 21.6. klo 9:29: Pelissä itkeneisiin henkilöihin viitatessa virheellisesti käytetyt sanat nainen ja tyttö vaihdettu.

Säde Mäkipää