Saavatko virpojat tulla? Kyllä, ainakin meille, sanoo mikkeliläisen 3,5-vuotiaan Sohvi Paalasen äiti Tiina Ek

Virpomisperinteen jatkaminen on tärkeä juttu monessa lapsiperheessä.

Vesa Vuorela

Sohvi Paalanen virpoi ensimmäistä kertaa mummon ja ukin luona, Tiina Ek kertoo.
Sohvi Paalanen virpoi ensimmäistä kertaa mummon ja ukin luona, Tiina Ek kertoo.

Palmusunnuntaita vietetään nyt, joten pieniä virpojia saattaa ilmaantua kotien oville.

Puhuimme juuri, että miten se virpomisloru menee, kertoo 3,5-vuotiaan Sohvi Paalasen äiti Tiina Ek.

Sohvilla kohta ”vitsa sulle, palkka mulle” menee välillä vähän väärinpäin, mutta ujolla hymyllä tilanne kyllä pelastuu.

— Viime vuonna hän virpoi ensimmäistä kertaa mummon ja ukin luona, Ek kertoo.

— Yritämme ainakin omalta osaltamme pitää perinteistä kiinni. Ollaan puhuttu, että käydään etsimässä pajunoksia ja koristellaan ne.

Kun Ek oli itse lapsi, jokavuotiseen perinteeseen kuului koko naapuruston virpominen.

Nykyisin virpojat ovatkin luonnollisesti tervetulleita Ekin perheeseen.

— Ainakin Sohvin serkut käyvät meillä virpomassa, hän arvelee.

Mikkeliläisperheen kotona odottaa toinenkin tuleva virpoja, vasta kuusi viikkoa sitten syntynyt Sohvin pikkusisko.

Perinne saa mieluusti jatkua

Mikkeliläinen Vesa Lampinen kertoo, että häntä on virvottu viimeksi kolme vuotta sitten.

Vesa Vuorela

Vesa Lampisen puolesta virpojat ovat tervetulleita kylään. 

— Lähellä asuvia kylän lapsiahan ne olivat, eivät mitään sukulaisia, Lampinen muistelee.

— Ei virpojia pois ole ajettu, hän kertoo suhtautumisestaan.

Lampisen puolesta virpomisperinne saa mieluusti jatkua. Samaa mieltä on mikkeliläinen Raija Kröger, jolla on kotona kaksi innokasta virpojaa, 5-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika.

Vesa Vuorela

Raija Krögerin kotona on kaksi innokasta virpojaa.

— He käyvät virpomassa naapurustossa ja mummoloissa.

Virpominen oli Krögerille tärkeä juttu silloinkin, kun hän oli itse lapsi.

— Ehdottomasti. Asuimme maalla ja paineltiin hankia pitkin metsien kautta naapureille virpomaan.

Minut virvottiin viimeksi vuonna 2014, kertoo puolestaan mikkeliläinen Päivi Turtiainen. Virpojana oli tuolloin Turtiaisen siskontytön tyttö.

Vesa Vuorela

Päivi Turtiaista ei ole virvottu moneen vuoteen.

— Naapurustossamme on myös lapsia ja nuoria, jotka ovat monesti käyneet virpomassa.

Turtiaisen kotiin tervetulleita ovat etenkin tutut virpojat, mutta ei tuntemattomiakaan pois käännytetä.

— Virpomisperinne lähtee minulla lapsuudesta. Kävin itse aina virpomassa omat kummit ja naapurin ikäihmiset.

Uusimmat uutiset