Kotiseuturakkaus sai palaamaan pääkaupungista lehmän lypsyyn — ”Jo koulussa kirjoitin aineita luomuviljelystä”

Kukka-Maaria Kärki jätti kaupunkielämän taakseen ja palasi kotiseudulleen maitotilayrittäjäksi. Luomutuotanto ja sukupolvenvaihdos pelastivat Koskelan tilan.

Timo Seppäläinen

Kukka-Maaria Kärjen tilalla on navetan lisäksi pieni kanala, jossa järjestystä pitää Muikku-kukko. Eläinrakkaana Kärki haluaisi ottaa vaikka mitä eläimiä, mutta yrittää pitää realismia mukana päätöksissään.
Kukka-Maaria Kärjen tilalla on navetan lisäksi pieni kanala, jossa järjestystä pitää Muikku-kukko. Eläinrakkaana Kärki haluaisi ottaa vaikka mitä eläimiä, mutta yrittää pitää realismia mukana päätöksissään.

Kukka-Maaria Kärki hapuilee herätyskelloa pimeässä makuuhuoneessa. Kello on vähän yli viisi aamulla. Lokakuinen päivä Koskelan tilalla Sulkavalla alkaa vesisateessa. Sama keli on jatkunut jo monta päivää.

Kärki vetää kumisaappaat jalkaan ja haalarin päälleen. Perheen 4- ja 6-vuotiaat lapset jäävät vielä nukkumaan ja isä alkaa valmistautua omiin päivätöihinsä. Välillä aamut ovat helpompia, välillä vaikeampia, mutta lypsylle on pakko nousta.

Kärki on omistanut vanhempiensa entisen luomumaitotilan yhdessä aviomiehensä kanssa keväästä 2014. Tila on ollut suvulla 1940-luvulta lähtien.

Päävastuu tilasta on Kukka-Maarialla, koska miehellä on päivätyö maatilan ulkopuolella. Kärjen vanhemmat ovat vielä jonkin verran apuna tilan töissä palkattuna työvoimana.

Perheen Paavo-poika on neljänä päivänä viikossa päivähoidossa, jolloin Kärki pystyy keskittymään täysin tilan töihin. Pian 7-vuotias Vilhelmiina on ekaluokkalainen.

Lapset ovat reippaita apulaisia navettahommissa ja mieskin on vuosien mittaan oppinut lypsämään lehmiä.

— Vilhelmiina neuvoo isäänsä kovasti lypsyasemallakin, jos häntä jokin mietityttää. On iso rikkaus tehdä töitä yhdessä perheen kanssa, Kukka-Maaria Kärki sanoo.

Eläinrakkaus syvällä sydämessä

Kun päivä valkenee, tilalla vallitsee idyllinen maalaistunnelma. Pihalla vastaan juoksee koira, lehmien äänet kaikuvat navetasta ja ilmassa tuoksuvat lehmien ja lannan vivahteet. Maanviljelijät kutsuvat sitä rahan tuoksuksi.

Omakotitalon takana, vanhan aitan kupeessa on pieni kanala, josta perhe saa kananmunat omaan käyttöönsä. Kovapäinen Muikku-kukko pitää kanat kurissa ja nuhteessa.

Eläimet olivat yksi suurimmista syistä, joka sai nuoren naisen muuttamaan takaisin kotipaikkakunnalleen ja ryhtymään maatalousyrittäjäksi.

— Maanviljelijänä haluaisin pystyä pitämään tilan koon kohtuullisena eläintenkin vuoksi. Ne ovat minulle yksilöitä ja omia persooniaan. Pelkään, että se katoaisi, jos eläimiä olisi valtavasti.

Kärki on aina ollut maatalon tyttö henkeen ja vereen.

— Maatilan pitäminen on minulle enemmänkin ideologia kuin työ, jota teen elantoni vuoksi. Ympäristön ja elämäntavan takia tätä tehdään eikä rahan. Ei kukaan ryhdy maanviljelijäksi nykyään suurien rahojen takia.

Ympäristön ja elämäntavan takia tätä tehdään eikä rahan.

Mieskin oppinut lypsyhommiin

Nuorena Kärki oli ahkera urheilija ja erityisesti hiihti kilpaa mielellään.

— Ensimmäinen haaveammattini pienenä oli olla Marja-Liisa Kirvesniemi, hän naurahtaa.

Hiihtoura jäi kuitenkin lukion jälkeen taka-alalle, koska Kärki muutti Helsinkiin ja aloitti opiskelut yliopistossa maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa.
Tutkinto jäi kesken, mutta se ei Kärkeä haittaa.

— Ei se opiskelu ihan hukkaan mennyt, koska löysinhän minä mieheni sieltä, hän tokaisee.

Kärki pitää kuitenkin tärkeänä kouluttautua alallaan jatkuvasti.

Helsingistä Kärki muutti Hämeenlinnaan miehensä työn perässä. Elämä alkoi asettua uomiinsa ja esikoinen syntyi, mutta lapsen saannin myötä Kärjelle tuli kova kaipuu kotiseudulle.

— Ajattelin, että nyt on hyvä sauma kokeilla, voisiko kaupunkielämän jälkeen vielä palata maalle.

Sulkavalle muuton jälkeen alkoivat keskustelut kotitilan jatkamisesta. Kärjen vanhemmat alkoivat olla sukupolvenvaihdosiässä ja sisaria tilan jatkaminen ei kiinnostanut.

— Olin käytännössä ainoa vaihtoehto. Minua ei tilan jatkamiseen painostettu, mutta se tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja päätin tarttua mahdollisuuteen. Kotitila on minulle todella rakas.

Maa- ja metsätalousalan ammattilaisena Kärjen mies oli myös kiinnostunut elämästä maatilalla.

— Miehelleni muutto Sulkavalle oli iso asia. Hän on kotoisin Somerolta ja tämä alue oli hänelle tuntematonta. Vähän aikaa sitten hän kyllä jo totesi, että onhan täällä ihan mukavaakin.

Luomutuotanto tilan pelastus

Kärjelle luomutuotanto on itsestäänselvyys. Vanhemmat siirsivät tilan luonnonmukaiseen tuotantoon vuonna 1998.

— Jo yläasteella kirjoitin kouluaineita luomuviljelystä ja siitä, kuinka maailma pelastetaan.

Kärki ei kuitenkaan ajattele olevansa sen suuremmin luonnonsuojelija.

— En ole mikään vegaani. Rakastan luontoa ja eläimiä, ja mielestäni luonnonmukainen lihan- ja maidontuotanto on hyvä tapa tuottaa.
Luomu on ollut myös Koskelan maitotilan pelastus. Nykyisin tilojen täytyy kannattavuuden vuoksi olla joko todella suuria tai erikoistuneita johonkin.

Luonnonmukaisuus tuo maidolle ja lihalle lisähintaa.

Koskelan karja on ollut Kärjen vanhempien hyvän pohjatyön ansiosta tervettä ja pitkäikäistä. Kärjen mukaan kannattavuus on mahdollista myös pienellä tilalla ja eläinmäärällä, jos velat on pääosin jo maksettu tai tuotanto on hyvin suunniteltua.

Koskelan navetassa ammuu noin 30 lypsävää ja nuorkarja päälle. Pääasiassa lehmät ovat ayrshire-rotua, mutta myös itäsuomenkarjaa löytyy ja kasvamassa on kaksi länsisuomenkarjan hiehoa.

Ensimmäisen kyytön Kärki sai ylioppilaslahjaksi. Suomenkarjan lehmät sopivat hänen mukaansa hyvin luomuideaan.

— Ne ovat niin persoonallisia ja voimakastahtoisia hassuttelijoita, että olen rakastunut niihin täysin. Jos unohdat laittaa portin kiinni navetassa, ne kuulevat sen ja juoksevat heti karkuteille. Melkoisia vekkuleita.

Kärki pyrkii kehittämään maatilaansa ja tehostamaan maidontuotantoa. Yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen hän on saanut jo lisättyä eläinlukua ja maitomäärää.

Uusi navetta on haaveissa, mutta se vaatisi todella suuria investointeja. Muita rajoitteita ovat työvoima ja peltoala, joita tarvittaisiin lisää, jos tilaa mielisi suurentaa. Toistaiseksi tila pyörii Kärjen sanojen mukaan vanhoilla systeemeillä.

Kärki on nykytilanteeseen tyytyväinen.

— Isompi tila ei aina tuo onnea, sillä mukana tulevat myös isot velat ja suuri työmäärä.

Liikunta apuna arjen keskellä

Kärki tekee itse kaikkia maatilan töitä kylvöistä sadonkorjuuseen ja lypsyyn. Suuren työtaakan alla hänen on täytynyt opetella rauhoittumaan ja priorisoimaan työt. Kilpailuhenkiselle täydellisyyden tavoittelijalle se on ollut vaikeaa.

— Olen kärsimätön luonne, joten on ollut vaikeaa ymmärtää, että työt eivät koskaan lopu tai valmistu.

Työkiireiden keskellä Kärki hakee vastapainoa urheilusta. Kilpaa hiihtäminen on jäänyt, mutta sulkavalaisena soutu on tuttua, tuorein juoksumaraton on tältä syksyltä ja uusin hurahduksen aihe on polkujuoksu.

— Luonnossa liikkuminen auttaa nollaamaan ajatuksia. Se on pakollista tällaisessa työssä.

Tilamyynti kehityksen kohteeksi

Maatilojen nykytilanteessa Kärki haluaisi kehittää tilojen suoramyyntimahdollisuuksia.

— Haaveilen itse, että pystyisin joskus perustamaan tilan yhteyteen myymälän tai kahvilan, mistä saisi tuoreita tuotteita suoraan tilalta.

Kärjen mielestä olisi hienoa, jos eläimen pystyisi itse teurastamaan, pakkaamaan ja myymään asiakkaille. Kotikylältäkin löytyisi potentiaalista asiakaskuntaa, koska erityisesti kesällä kyläelämä on vilkasta.

Kärki toivoisi, että suomalaiset arvostaisivat omassa maassa tuotettua ruokaa nykyistä enemmän. Ruuan arvostus voisi Suomessa olla selvästi nykyistä suurempaa.


— Olisi ihanaa, jos ihmiset heräisivät siihen, että hyvä ja puhdas ruoka on yksi perustarpeistamme. Suomessa tuotettu ruoka on kaikinpuolin hyvää. Puhdasta ruokaa pidetään täällä valitettavan usein itsestäänselvyytenä, eikä siitä olla valmiita maksamaan. Se on kierre, joka lopulta voi tuhota tuotannon kannattamattomuuteen.


Yhtenä ongelmana on myös tuotetun lihan ja maidon hinta.


— Ihmiset ovat tottuneet, ettei ruokaan mene niin suurta osaa tuloista. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan, mutta haluavat laatua. Se on ristiriidassa.
Luomutuotteiden volyymi on kasvanut ja valikoima kaupoissa on suuri. Tuottajahinnat kuitenkaan eivät nouse.

Omatkin tarpeet tärkeitä

Kiireisen maatilaelämän keskellä Kärki haluaa säilyttää uskon itseensä. Omat tarpeet on tärkeää huomioida ja kuunnella omia tunteitaan sekä vointiaan.

— Täytyy muistaa toimia sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Liian moni keskittyy vain toisten tarpeiden tyydyttämiseen. Toki muidenkin tarpeet täytyy huomioida, mutta kenenkään ei pidä elää pelkästään niin, että miellyttää muita ja unohtaa omat tarpeensa täysin. Se ei johda mihinkään hyvään.

Elämänsä tärkeimmiksi asioiksi Kärki listaa muun muassa perheen ja oman terveyden. Hän myös arvostaa sitä, että saa tehdä työkseen ja elämässään sitä, mistä todella pitää. Työ ei ole hänelle pelkkää työtä, vaan tapa elää.

— Pidän tärkeänä myös terveyttä, koska hyvä terveys on lähtökohta hyvän elämään. Hyvä terveyden ylläpitäminen on tärkeää, koska työni on todella fyysistä ja työuraa on vielä reilusti jäljellä.

Kukka-Maaria Kärki
- 32-vuotias maaseutuyrittäjä, syntynyt Joutsenossa.
- Sulkavan kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen sekä aktiivinen kylätoimija.
- Asuu kotitilallaan Sulkavan Lohikoskella, jonne muutti ensimmäisen kerran 5-vuotiaana.
- Perheeseen kuuluvat aviomies, 6-vuotias tytär ja 4-vuotias poika.
- Harrastaa urheilua ja liikkumista kaikissa muodoissaan.
- Koskelan luomumaitotilan elämää voi seurata Facebookissa.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.