Yle Mikkelin radiojuontaja Juuso Kääriäinen oppi itsekseen puhumisen taidon mummoltaan — Työssään hän tykkää herättää tunteita, ja siihen ei robotti pysty

Tekijät-sarjassa jututamme mikkeliläisiä ihmisiä työnsä äärellä. Ylen Juuso Kääriäinen haaveili radiojuontajan hommista jo lapsena.

Taru Hokkanen

Juuso Kääriäistä kiehtoo se, että oma ääni kuuluu ihmisten kodeissa, autoissa ja työpaikoilla.
Juuso Kääriäistä kiehtoo se, että oma ääni kuuluu ihmisten kodeissa, autoissa ja työpaikoilla.

Radiojuontaja Juuso Kääriäinen, miten kuopiolainen on sopeutunut Etelä-Savoon?

— Tosi mukavasti. Kaupungit tuntuvat samanhenkiseltä, Savonmaata molemmat. Kalpan kannattajana oli mukava seurata Savon derbyä ensin täällä ja sitten Kuopiossa.

— Odotan innolla St Michel -raveja. Olen kotoisin Kuopion Sorsasalosta, jossa on ravirata. Sitä kautta olen kiinnostunut raveista tavallista nuorempana. Torielämä on täällä myös mahtava ja muistuttaa Kuopiosta.

Mikä radiojuontajan työssä on antoisinta?

— Radio on intiimi kanava, jonka kautta pääsee suoraan ihmisen kotiin. Kun kommunikoi ihan omalla puheella, niin kyllähän se herättää tunteita. Saa kertoa ihmisiä koskettavista asioista ja olla välittäjänä. Tämä on myös haastavaa ja monipuolista työtä, jossa kehittyminen ei lopu koskaan.

Miten päädyit alalle?

— Olin jo lapsesta asti kiinnostunut radiosta. Tätä samaa kanavaa, Radio Suomea, on tullut kuunneltua öisinkin. Kanava taitaa nytkin olla ainoa, jolla joku on oikeasti yöllä soittamassa musiikkia ja puhumassa. En kuitenkaan oikein tiennyt, mitä reittiä alalle pääsee.

— Journalistiikan opinnotkin olivat mielessä, mutta päädyin lukemaan kauppatieteitä. Korkea-asteen tutkintoa minulla ei vielä ole, mutta suunnitelmissa on, että jossain vaiheessa palaan opiskelemaan.

— Kun aloitin täysipäiväiset radiohommat toukokuussa 2017, alkuun mietitytti, säilyykö samanlainen palo. Kohta kaksi vuotta on mennyt, ja vieläkin on kyllä ihan tolkuton palo ja halu tehdä tätä.

Kuinka paljon valmisteluaikaa yhden lähetyksen tekemiseen kuluu?

— Kaverini ovat ajatelleet, että olen vain neljä tuntia töissä puhumassa. Suunnitteluun kuluu työajasta päivittäin toiset neljä tuntia. Ohjelman vieraat on esimerkiksi hankittava puoli viikkoa etukäteen. Suunnittelua voi tehdä loputtomiin asti, mutta joskus ne täytyy heittää sivummalle, jos jotain yllättävää tapahtuu.

Mikä työssäsi on raskainta?

Hirveästi tekniikka kehittyy, mutta täällä ollaan tultu siihen tulokseen, että tekoäly ei meitä korvaa. — Juuso Kääriäinen

— Kyllähän tämä on tosi vastuullista hommaa, kun itse vastaa koko lähetyksestä. Työ on myös tosi sirpaleista: Täytyy soitella ja laittaa paljon sähköpostia. Kuuntelijoilta tulee huonoakin palautetta, joskus suoraa huutoakin puhelimesta. Siitä voi tulla harmitus, mutta se täytyy osata sivuuttaa.

Miten pidät äänestäsi huolta?

— Silloin tällöin tulee äänenavausjuttuja tehtyä. Mummoltani olen aikoinaan oppinut puhumaan itsekseni. Ajattelen asioita ääneen, ettei ääni mene täysin painoksiin.

— Joskus olen roskakatoksessa päivitellyt ääneen, kun en saanut pahveja tungettua keräysastiaan. Nurkan takana sattui olemaan joku. Se oli ihan hauska tilanne.

Mikä on pahinta, mitä äänitysstudiossa voi kesken lähetyksen sattua?

— Pahin painajainen tällä alalla taitaa olla, että lähetys jää päälle ja ulos pääsee jotain arkaluontoista. Itselleni semmoista ei ole käynyt.

Riittääkö alalla töitä, vai korvaavatko tekoälyllä varustetut robotit radiojuontajat?

— Tätäkin on mietitty joskus ihan radioaalloilla. Hirveästi tekniikka kehittyy, mutta täällä ollaan tultu siihen tulokseen, että tekoäly ei meitä korvaa. Puhesyntetisaattorit ovat aika hyviä, mutta tunne puuttuu.

— Vaikka Itse tulee kuunneltua musiikkia Spotifysta ja Youtubesta, jossain tilanteessa on saatava kuunnella perinteistä radiota, koska siellä on se ihminen välissä.

Tekijät-sarjassa jututamme mikkeliläisiä ihmisiä työnsä äärellä. Tämä juttu on ilmestynyt Keskiviikko-liitteessä 6.2.

Kommentoidut