Syksyllä kannattaa tähyillä taivaalle — Vaihtelevat säät ovat otollista aikaa sateenkaarille, kuukaarille ja Brockenin kummitukselle

Ahkera taivaantarkkailija voi onnistua löytämään näyttäviä valoilmiöitä.

Elina Kellman

Kaksoissateenkaaren himmeämmässä sivukaaressa värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä kuin pääkaaressa.
Kaksoissateenkaaren himmeämmässä sivukaaressa värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä kuin pääkaaressa.

Syksyllä sää vaihtelee nopeasti, ja yllättävät sadekuurot voivat harmittaa ulkoilijaa. Tähtitieteellisen Mikkelin Ursa -yhdistyksen puheenjohtaja Aki Taavitsainen kuitenkin muistuttaa, että näinä aikoina taivaalla voi myös havaita upeita valoilmiöitä.

Tutuin tällaisista ilmiöistä on sateenkaari. Se näkyy parhaiten, kun aurinko pääsee paistamaan sadepisaroihin selkeältä alueelta alle 42 asteen korkeudelta. Varsinkin ukkoskuurot ovat otollista aikaa bongaukselle.

Sateenkaaresta on moneksi

Ahkera taivaantarkkailija voi onnistua löytämään myös tavallisen sateenkaaren harvinaisempia serkkuja.

Toisinaan taivaalla voi nähdä kaksoissateenkaaren. Kun himmeämpää sivusateenkaarta katsoo tarkemmin, voi huomata, että siinä värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä kuin tavallista järjestystä edustavassa pääsateenkaaressa. Tavallisesti värit ovat uloimmasta lukien punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja sisimpänä violetti.

Moninkertaisiakin sateenkaaria on olemassa, mutta ne ovat harvinaisempia. Sateenkaariperheeseen kuuluu myös harvinaisempia moninkertaisia sateenkaaria. Ne johtuvat yleensä valolähteen, kuten auringon heijastuksesta järven pinnasta.

Joskus auringonlaskun tai -nousun aikana sateenkaari voi näkyä täysin punaisena tai jopa harvinaisen purppuraisena.

Uskallatko kohdata Brockenin kummituksen?

Sateenkaarta hailakampia taivaanilmiöitä ovat kuu- ja sumukaaret. Sumukaari on sumussa näkyvä sateenkaaren kaltainen valoilmiö. Siinä missä sateenkaari on värikäs ja teräväreunainen, on sumukaari kalpean ja väritön.

Jos taas taivaalla näkyy sateenkaarimainen värikäs kehä, kyseessä on todennäköisesti glooria.

Samoissa olosuhteissa sumukaaren ja gloorian kanssa, varsinkin korkeilla paikoilla liikkuessa, voi kohdata myös Brockenin kummituksen. Kyse ei ole henkimaailman asukista, vaan katsojan omasta varjosta, jonka selän takaa tuleva valo muodostaa sumuun.

Newton selitti sateenkaaren 1660-luvulla

Sateenkaari oli ihmiskunnalle pitkään ihmetyksen ja tutkimuksen aihe. Tieteellinen selitys sille saatiin 1660-luvulla. Brittifyysikko Sir Isaac Newton teki tuolloin kokeen, joka osoitti, että kulkiessaan prisman lävitse valonsäde taittuu ja hajaantuu spektrin eli kirjon väreiksi.

Sateenkaaren värit siis syntyvät, kun miljoonat sadepisarat toimivat pieninä prismoina, joissa auringonvalo hajoaa väreiksi.

Valon osuessa yksittäiseen pisaraan suurin osa kulkee sen lävitse. Pisaran reunoilla valo kuitenkin taittuu ja hajaantuu kirjon väreiksi. Säteiden aallonpituudet taittuvat eri verran, mikä saa värit erottumaan.

Luetuimmat