Rikas sydäninfarktipotilas saa parempaa hoitoa kuin köyhä

Sosioekonomiset erot heijastuvat sairaanhoidon lisäksi myös terveyteen ja hyvinvointiin, jopa eliniänodotteeseen. Tutkimusprofessori Seppo Koskinen pitää erojen tasoittamista äärimmäisen tärkeänä.

Kaksitoista ja puoli vuotta. Niin paljon lyhyempi on pienituloisen 35-vuotiaan suomalaismiehen eliniänodote suurituloiseen verrattuna.

Ero on hurja — etenkin, kun otetaan huomioon, että kyse on väestön viidesosista: pienituloisimmasta ja suurituloisimmasta viidenneksestä.

— Puhutaan isoista ryhmistä. Ei siis verrata sillan alla asuvia kultalusikka suussa syntyneeseen huippueliittiin, korostaa tutkimusprofessori Seppo Koskinen.

Koskinen on erityisen huolissaan pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvista nuorista miehistä. He eivät kuitenkaan ole ainoa väestöryhmä, jossa sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot näkyvät. Muissa ryhmissä erot eivät ole yhtä suuret, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) työskentelevä Koskinen pitää silti niidenkin tasoittamista äärimmäisen tärkeänä.

Tavoitteet näkyvät juhlapuheissa, eivät käytännössä

Koskinen ei ole ajatuksineen yksin. Terveyserojen tasoittaminen huonoimmassa asemassa olevien tilannetta kohentamalla on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan päätavoitteista 1980-luvulta lähtien.

— Se on ollut näkyvästi esillä kaikenlaisissa ohjelma-asiakirjoissa ja juhlapuheissa. Nytkin pääministeri Sipilän nimittämä eriarvoisuustyöryhmä on ollut jo kotvan aikaa työssä. Juhlapuheissa esitetyt päämäärät eivät kuitenkaan aina heijastu käytännön toimintaan, sanoo Koskinen.

Hän ottaa esimerkiksi alkoholijuomien hinnan alentamisen vuonna 2004. Asiantuntijat arvioivat jo etukäteen, että entistä halvempi alkoholi tappaa erityisesti pienituloisia ja vähän koulutettuja. Niin myös kävi.

Ei siis verrata sillan alla asuvia kultalusikka suussa syntyneeseen huippueliittiin.

— Kansanterveyden edistäjillä oli vastassaan erilaisia intressiryhmiä, muun muassa Panimoliitto ja elinkeinoelämä. Alkoholijuomatuotannossa ja ravintola-alalla on työpaikkoja. Kyse on siitä, minkä painoarvon eri päämäärät saavat käytännön ratkaisuja tehtäessä.

Yliopistosta pakkolomalle ja lopulta tuplatutkinnon tekijäksi

Pelkän lääketieteen ulkopuolelle katsominen on Koskiselle luontevaa. Hän on koulutukseltaan lääketieteen lisensiaatti ja valtiotieteen maisteri. Tuplatutkinnon taustalla on tarina.

Kun Koskinen aikoinaan opiskeli lääkäriksi, oli juuri tehty opintouudistus. Tarkoitus oli, että peruslääkäriksi valmistuttaisiin neljässä vuodessa. Opintotuntimääristä veistettiin pois lääketieteellistä kemiaa, anatomiaa ja muuta, mitä ei koettu peruslääkärille välttämättömäksi.

— Mutta eiväthän proffat kelpuuttaneet sitä, että vaatimuksia olisi karsittu samalla tavalla. Jotta suoriutui, piti päntätä aika lailla yötä päivää. Meidän kurssimme käytti itseopiskeluun noin 40 tuntia viikossa sen lisäksi, että oli 25—27 tuntia viikossa luentoja ja ryhmätöitä, kuvailee Koskinen.

Kävi niin, että Koskisen kurssi otti edellisen vuosikurssin kiinni ja joutui puoleksi vuodeksi pakkolomalle lääketieteellisestä tiedekunnasta. Koskinen haki sillä aikaa valtiotieteelliseen, opiskeli siellä puoli vuotta tutuksi tulleella rytmillä ja suoritti valtiotieteen tutkinnon valmiiksi lääketieteen opintojen jälkeen.

Kouluttamattomilla enemmän itsemurha-ajatuksia

Jos ei nyt tuplatutkintoja, niin jotain perusasteen jälkeisiä opintoja Koskinen toivoisi kaikille. Koulutusta, jolla pärjää jonkinlaisessa työtehtävässä nykypäivän työelämässä. Siitäkin on tutkimuksen mukaan terveyshyötyä.

Terveys 2000 -tutkimuksessa suomalaisilta kysyttiin muun muassa itsemurhayrityksistä. Tutkimuksen perustiedoista kävi ilmi, että reilu 10 prosenttia 18—29-vuotiaista naisista ei ollut suorittanut tai suorittamassa perusasteen jälkeen mitään tutkintoa. Siitä joukosta 40 prosenttia sanoi yrittäneensä itsemurhaa. Osuus on yli kymmenkertainen korkeakouluasteen suorittaneisiin verrattuna.

— Siinä voi olla noidankehää. Kun mielenterveys järkkyy, et ehkä pysty hakeutumaan koulutukseen. Toisaalta, kun ei ole mitään koulutusta, ei työmarkkinoilla ole kauheasti mitään tarjolla. Ihmisen arvoa mitataan erilaisten kriteerien pohjalta. Jos et ole työmarkkinoilla millään tavalla houkutteleva, sinun on vaikea itseäsikään arvostaa, puntaroi Koskinen.

Hyvätuloisia hoidetaan sairaalassakin eri tavalla

Sosioekonomiset erot heijastuvat paitsi terveydentilaan, myös sairaanhoitoon. Suomessa on tutkittu, miten ihmistä hoidetaan, kun hän menee ensimmäistä kertaa sydäninfarktin vuoksi sairaalaan. On käynyt ilmi, että hyvätuloiset ja hyvinkoulutetut ihmiset saavat terveydenhuollon palvelujärjestelmästä enemmän irti. Heidän hoitonsa todennäköisimmin noudattaa Käypä hoito -suosituksia.

— Sillä, onko joku vuorineuvos tai työtön, ei pitäisi olla merkitystä hoitoratkaisujen kannalta, eikä sillä varmaan tietoisesti olekaan. Hyväosaiset ovat kuitenkin paremmin perillä tarjolla olevista mahdollisuuksista. He osaavat rohkeammin penätä sitä, että myös pääsevät niistä osallisiksi, sanoo Koskinen.

Ilmiön taustalla voi vaikuttaa myös se, että hyväosaisilla on enemmän omaisia asioidensa ajajina.

— Se, että omaiset osaavat puskea asiaa eteenpäin on arkikokemuksen perusteella etu terveydenhuollon viidakossa seikkailtaessa.

Vaikka Koskinen nostaa esiin nimenomaan huono-osaiset, on äärimmäisen tärkeää huolehtia koko väestön terveydestä ja toimintakyvystä. Muuten eivät mitkään rahat ja resurssit riitä.

Pohjois-Karjalan neuvot pätevät yhä

Kansanterveyden edistämishankkeista tunnetuin lienee Pohjois-Karjala-projekti, jonka myötä Pekka Puskasta tuli koko kansan terveysvalistaja. 1970-luvulla alkanut projekti tähtäsi etenkin itäisen Suomen kansanterveyden kohentamiseen.

Painopiste oli sydän- ja verisuonitaudeissa. Terveysvalistajien ohella myös tiedotusvälineet alkoivat kertoa oikeaoppisen ravitsemuksen ja liikunnan tärkeydestä sekä tupakoinnin ja alkoholinkäytön vaaroista.

Pohjois-Karjala-projektilla on ollut kriitikkonsa, joiden mukaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli laskussa jo ennen projektia. Koskinen ei kiistä sitä. Hän kuitenkin uskoo, että projektin aikaansaamat elintapamuutokset ovat osaltaan vieneet kansanterveyttä hyvään suuntaan. Tutut neuvot pätevät Koskisen mukaan yhä.

— Suomalaiset ja kansainväliset asiantuntijat ovat jotakuinkin yksimielisiä keskeisistä vaaratekijöistä. Tyydyttyneen rasvan ja tupakoinnin vähentäminen ja riittävä liikunta ovat tärkeitä, kun yrittää pitää sydäntään kunnossa. Ne ovat tärkeitä asioita myös monen muun kansanterveyspulman kannalta.

Jos ei ehkäistä ennalta, mikään raha ei riitä

Suomalaiset lihovat ja Suomi ikääntyy. Päihteitä käytetään ja tupakkaa poltetaan yhä liikaa. Sisäilmaongelmat ovat kärjistyneet. Yhteisöllisyys on vähentynyt ja vihapuhe lisääntynyt. Koskinen pystyy luetteleman paljon muitakin kansanterveyteen vaikuttavia seikkoja, joita pitäisi saada korjatuksi. Toisaalla puheissa on rahapula ja sote-uudistus.

Jos Koskinen saisi päättää, sote-keskustelussakin katseet ja voimavarat kohdistettaisiin ennaltaehkäisyyn. Hänen mielestään nyt on liiaksi keskitytty korjaavien palvelujen järjestelmään.

— Se on tärkeä asia ja on hyvä tehdä se mahdollisimman hyvin. Mutta jos siitä seuraa, että laiminlyödään terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen, on ihan sama, millainen sotejärjestelmä meillä on. Se ei tarpeisiin kykene vastaamaan.

Potilastyökin on palkitsevaa

Miksi sinusta tuli lääkäri?

— En ainakaan halunnut kauppikseen, enkä kokenut olevani insinööriainesta — puhumattakaan papista ja mitä vaihtoehtoja niitä nyt oli. Tämä kuitenkin oli jollain tavalla kiinnostava opintosuunta.

Kaipaatko joskus potilastyöhön?

— Ei minulla mitään sitä vastaan ole. Se on ihan palkitsevaa. Tulee kuitenkin mieleen, kun olin puoli vuotta mielenterveystoimistossa. Ensimmäisen viikon aikana ajattelin sen olevan leppoisaa: vain kymmenen potilasta päivässä, kun tahti terveyskeskuksessa tai sisätautipäivystyksessä oli ollut ihan toinen. Sitten samat potilaat tulivat uudestaan ja luottamus alkoi rakentua. Loppuvaiheessa olikin ihan takki tyhjänä, kun olin päässyt kuulemaan ihmisten hyvin erilaisia murheita ja yritin heitä jotenkin tukea. Konstit, joilla ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa voidaan auttaa, eivät aina ole lääkärin hyppysissä.

Jos saisit muuttaa yhden asian Suomessa, mikä se olisi?

— Ehkä jyrkät tuloerot. Olen Juha Sipilän linjoilla siinä suhteessa, että hyväosaiset ihmiset eivät ole tulleet talkoisiin. Millä voidaan perustella tulot, jotka ovat kymmen- tai satakertaisia keskimääräiseen nähden?

Seppo Koskinen

Syntynyt vuonna 1954 Helsingissä.

Lääketieteen tohtori ja valtiotieteen maisteri.

Ollut lääkärin työssä terveyskeskuksessa, sisätautiosastolla, mielenterveystoimistossa ja yksityisellä lääkäriasemalla.

Työskennellyt Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella sekä yliopiston palkkaamana että Suomen Akatemian rahoittamana.

Aloitti Kansanterveyslaitoksella vuodesta 1996 sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella siitä lähtien kun Stakes ja Kansanterveyslaitos yhdistyivät.

Sai vuonna 2015 Juho Vainion säätiöltä palkinnon elämäntyöstään suomalaisten terveyden, toimintakyvyn ja väestön terveyserojen tutkijana.

Naimisissa, viisi lasta ja viisi lastenlasta.

Harrastaa lentopalloa, pyöräilyä, mökkeilyä sekä elokuvissa ja teatterissa käymistä.