Nälkää, syöpäläisiä ja kovaa kuria — Mikkelin vankileirin arkistot kertovat punavankien karuista oloista sata vuotta sitten

Mikkelissä sisällissodan 1918 aikana sijainneen vankileirin arkistot on saatu Mikkeliin. Dokumentteja on tulossa esille myös sisällissotaa käsitteleviin näyttelyihin tänä vuonna. Tutkimuksissa toivotaan tulevan esille lisää tietoa siitä, millaisia Mikkelin punavankien taustat olivat.

Vesa Vuorela

Työtä tekevän vangin muonituslista Mikkelin sotavankileiriltä. Päivittäin kaloriannos vaihteli 1824:n ja 2134:n välillä sen mukaan, oliko ruokana suolalihaa vai kalliokalaa.
Työtä tekevän vangin muonituslista Mikkelin sotavankileiriltä. Päivittäin kaloriannos vaihteli 1824:n ja 2134:n välillä sen mukaan, oliko ruokana suolalihaa vai kalliokalaa.

Suomen sisällissodan syttymisestä tuli lauantaina 27.3. kuluneeksi sata vuotta. Mikkeli välttyi taisteluilta, mutta sota jätti jälkensä kaupunkiin.
Vähän tunnettu osa sisällissodan historiaa on Mikkelissä sijainnut vankileiri, jossa säilytettiin jopa yli tuhatta punavankia. Kaupungin historiateoksissa aiheesta ei juuri puhuta.

Tänä keväänä Mikkelin vankileiristä saadaan uutta tietoa. Leiriä koskevat asiakirjat on saatu lainaksi Kansallisarkistosta. Länsi-Savo pääsi tutustumaan tilastoihin, raportteihin ja päiväkirjamerkintöihin. Ne kertovat osin vaiettua tarinaa Mikkelin menneisyydestä.
— Dokumentit ovat mielenkiintoisia ja arvokkaita. Jatkoanalyysissä niistä saadaan vielä lisätietoa, sanoo tutkija Pia Puntanen, jolla on muutama viikko aikaa käydä aineistoja läpi ennen niiden palautumista Helsinkiin.
— Kiinnostavaa on analysoida tarkemmin, mistä leirillä olijat ovat peräisin ja vertailla muihin leireihin. Lisäksi toivoisin ehtiväni vilkaista työväenyhdistyksen arkistoja, josko sieltä löytyisi yhtymäkohtia, sanoo Puntanen.

 Vesa Vuorela

Kuukausiraporttiin on listattu vangeilta otettuja sekä vapautuville vangeille palautettuja rahasummia. Venäjän ruplille on oma sarakkeensa.
Kuukausiraporttiin on listattu vangeilta otettuja sekä vapautuville vangeille palautettuja rahasummia. Venäjän ruplille on oma sarakkeensa.

Mikkelin leiri perustettiin helmikuussa 1918

Sodan päättyessä huhtikuussa valkoisilla oli noin 80 000 punaista vankia. Vankileirejä tarvittiin ympäri maata. Yksi perustettiin helmikuussa Mikkeliin, joka oli ollut valkoisten hallussa sodan alusta saakka.
Tiedot Mikkelin leirin vankimäärästä vaihtelevat hieman alle 800:sta vähän yli tuhanteen. Leiri ei ollut yhtenäinen alue, vaan vankeja säilytettiin lääninvankilassa, Tuukkalan kasarmeilla, Naisvuoren työväentalolla ja tyhjässä Sjöströmin konepajassa nykyisellä Runeberginaukiolla.
V. Paavilainen kuvasi vuonna 1925 ilmestyneessä kirjassa Mikkelin Työväenyhdistys vuosina 1890—1925 oloja työväentalolla:
Monet työväenyhdistyksen jäsenistä, jotka vuosi jälellepäin toiveikkain mielin suunnittelivat talon muovailemista entistä ehommaksi valistuksen ja taiteen temppeliksi, rakentelevat nyt päivisin sen ympärille piikkilanka-aitauksia ja nukkuvat yönsä syöpäläisten ja nälän ahdistamina likaisilla puulavitsoilla.”
 

Vesa Vuorela

Kuitti, jossa punavangin vaimo ilmoittaa saaneensa miehensä tavarat toukokuussa 1918.
Kuitti, jossa punavangin vaimo ilmoittaa saaneensa miehensä tavarat toukokuussa 1918.

Naisvangeilla oma leiri Anttolassa

Vankiluetteloiden perusteella Mikkelissä on ollut vankeina pääosin 20—30-vuotiaita miehiä ympäri Suomen. Tuomioluetteloista käy ilmi, että Mikkeli on ollut monelle vain etappi. Sarakkeista löytyy merkintöjä kuten ”Tuomio 12 vuotta. Siirretään Suomenlinnaan”. Sairastuneiden ja kuolleiden määrää on seurattu viikkoraporteissa.
Naisvankejakin Mikkelissä oli. Asiakirjojen mukaan 7.4.1918 Mikkelistä on siirretty 26 naista Anttolaan perustettuun naisvankilaan.
Mikkelin vankileirillä kuoli lähteestä riippuen 10 tai 12 ihmistä. Kuolleisuusprosentti oli 1,3, mikä valtakunnallisessa vertailussa oli todella pieni. Esimerkiksi Tammisaaren vankileirillä kuoli 34 prosenttia vangeista nälkään ja tauteihin.
Oloja ei silti voinut kehua hyviksi. Siitä todistavat myös leirin paperit. Ruokahuoltotilasto kertoo työtä tekevän vangin päivittäisen ruoka-annoksen ravintoarvoksi niukimmillaan hieman yli 1 800 kilokaloria. Se koostui lähinnä leivästä, perunasta ja suolakalasta sekä pienestä määrästä rasvaa.

Kotiin lähetetty kirje aiheutti kuulustelun

Punavankien kohtelu ei Mikkelissä ollut ankarimmasta päästä. Kontrolli oli kuitenkin tiukka. Vankileirit eivät kuuluneet vankeinhoitohallituksen alaisuuteen, vaan ne olivat suoraan valkoisen armeijan alaisuudessa. Vankileirin johtokin koostui sotilashenkilöistä.
29.4.1918 päivätyssä pöytäkirjassa selvitellään vanki J. Rautlinin kirjeen kohtaloa. Rautlin oli antanut vankilassa työskennelleelle L. Vitikaiselle kirjeen, jotta tämä postittaisi sen edelleen Rautlinin kotiväelle Tampereelle. Kolmen sivun selvitys ei kerro, aiheutuiko asianomaisille teosta rangaistuksia, mutta marginaaliin on merkitty että ”kirjeen palauttamiseksi on ryhdytty toimiin.”

Mikkelistä tuli valkoisten hallitsema kaupunki heti sodan alussa.

Mikkelissä ja maalaiskunnassa 68 kuollutta

Suomen sotasurmat 1914—22-verkkosivuston mukaan Mikkelissä kuoli vuonna 1918 kaikkiaan 56 ihmistä ja maalaiskunnassa 12. Luvuissa ovat mukana sekä punaiset että valkoiset. Vankileirillä kuolleiden lisäksi 20 on kirjattu teloitetuiksi tai murhatuiksi. Loput 36 on merkitty kaatuneiksi, onnettomuuksissa kuolleiksi sekä sairauksiin tai haavoittumisen takia kuolleiksi.     
Vankeja vapautettiin paljon ja tuomioita muutettiin ehdollisiksi. Se vähensi vankileirien tarvetta nopeasti. Syyskuussa leirejä oli enää kahdeksan. Ne jatkoivat pakkotyölaitoksina.
Mikkelin leiri suljettiin elokuussa 1918. Viimeiset 28 Mikkelin punavankia jäivät lääninvankilaan, mistä heidät siirrettiin pakkotyölaitoksiin. Vuonna 1919 Mikkelin lääninvankilassa ei enää ollut yhtään punavankia.

Mikkelistä tuli nopeasti valkoinen kaupunki

Sisällissotaan valmistautuminen alkoi Mikkelissäkin jo vuoden 1917 marraskuussa, kun kaupunkiin perustettiin suojeluskunta ja punakaarti. Suojeluskunnan vahvuus oli vain satakunta henkilöä, joista noin 70:llä oli sotilaskivääri. Punakaartiin kuului noin 400 miestä.
Mikkelistä tuli kuitenkin valkoisten hallitsema kaupunki heti sodan alussa. Jo 29. tammikuuta suojeluskuntalaiset piirittivät punakaartin tukikohdan Naisvuoren ja saivat Työväentalolla päämajaansa pitäneet punaiset antautumaan taisteluitta.

Punaisten päällystö vangittiin. Miehistö sai aluksi palata koteihinsa, mutta heidän vangitsemisensa alkoivat nopeasti uudelleen.

Muualla mikkeliläiset taistelivat sitäkin ankarammin. Mikkelin punakaartilaisista vain jokunen hakeutui asepalvelukseen, mutta valkoisten puolella taisteli peräti kolme Mikkelin suojeluskunnan komppaniaa.
Mäntyharjussa punaiset olivat aluksi niskan päällä ja valkoiset perääntyivät Mikkeliin. Vahvistuksia saaneet valkoiset pääsivät Mäntyharjuun 7. helmikuuta., mutta joutuivat pian vetäytymään Hietaseen, kun punaiset hyökkäsivät takaisin tukenaan Kymenlaakson punaisten vahvistuksena ollut lättiläinen valiokomppania.
Viikon päästä oli valkoisten vuoro hyökätä. Mikkeliläisten lisäksi operaatioon osallistui joukkoja Kajaanista ja Pohjanmaalta. Kovan kamppailun jälkeen Mäntyharju miehitettiin 15. helmikuuta. Punaiset vetäytyivät Mouhuun, jonka valkoiset onnistuivat valtaamaan maaliskuun alussa.

Mikkeliläiset olivat mukana myös Heinolan valtauksessa. Ensimmäinen yritys helmikuun lopulla ei onnistunut, ja taisteluissa Savon radan varressa ylivoimaiset punaiset aiheuttivat valkoisille kovia tappioita.
Maaliskuun puolivälissä sotaonni kääntyi ja Heinola antautui valkoisille 21. huhtikuuta.

Vesa Vuorela

Ristiinasta Mikkeliin lähetetyt polkupyörät on luetteloitu tarkasti.
Ristiinasta Mikkeliin lähetetyt polkupyörät on luetteloitu tarkasti.

Sota keskeytti lehtien ilmestymisen

Paikalliset lehdet kirjoittivat sisällissodan alkamisesta sen alkupäivinä. Sota keskeytti kuitenkin lehtien ilmestymisen. Länsi-Savon ilmestyminen keskeytyi lähes kuukaudeksi, mutta sosialidemokraattien Vapaus-lehti ilmestyi sodan jälkeen ensimmäisen kerran vasta 28.6.1919.

Lue Länsi-Savon 28.1.1918 ilmestynyt numero tästä.

Lue Vapauden 28.1.1918 ilmestynyt numero tästä.

Lue Länsi-Savon 20.2.ilmestynyt numero tästä.

Otavan verityön syy ei ole selvinnyt

Sisällissodan sotatoimissa kaatui 15 valkoista sotilasta, jotka olivat kotoisin Mikkelin kaupungista. Maalaiskunnassa asuvia valkoisia sotilaita kaatui taistelussa 22. Kaksi valkoista sotilasta on arkistotietojen mukaan murhattu.
Punaisia kaupunkilaisia kuoli taistelujen aikana vain kaksi. Sodan jälkeen teloitettiin kaksi ja vankileireillä menehtyi kuusi mikkeliläistä punaista.
Mikkelin maalaiskunnassa luvut ovat paljon synkemmät. Punaisia ammuttiin sodan aikana ainakin 27. Neljä punaista kuoli vankileireillä.

Etelä-Savon tunnetuin yksittäinen verityö tapahtui juuri Mikkelin maalaiskunnassa. Valkoiset suojeluskuntalaiset teloittivat 24.—25. maaliskuuta 1918 Otavassa kymmenen paikkakuntalaista miestä.
Asiakirjoista ei ilmene selvää syytä sille, miksi kenttäoikeus tuomitsi kuolemaan miehet, jotka olivat maatyöläisiä ja Otavan sahan työntekijöitä.
Miehet kuuluivat paikalliseen työväenyhdistykseen ja työväen järjestyskaartiin, mutta heidän osallistumisestaan sotatoimiin ei ole todisteita, ei edes viitteitä. Yhdeksi mahdolliseksi syyksi on esitetty kosto punaisten Mäntyharjulla tekemistä veritöistä.

Perimätiedon mukaan miehet ammuttiin Puulan jäälle Otavan sahaa vastapäätä. Myöhemmin ruumiit upotettiin avantoon. Jäiden sulettua joku tai jotkut hautasivat ne läheiseen Sotsaareen.
Sotsaareen on myöhemmin pystytetty muistomerkki sisällissodan vainajille.

Mannerheimintie on sisällissodan peruja

Mikkeli tunnetaan Suomen talvi- ja jatkosotien päämajakaupunkina. Mikkeli oli kuitenkin ensimmäistä kertaa päämajakaupunki jo vuoden 1918 sisällissodassa.
Päämajan isäntäkin oli sama. Carl Gustaf Emil Mannerheim oli tuolloin oli valkoisen armeijan ylipäällikkö. Päämaja toimi Mikkelissä sodan loppuvaiheessa runsaan kuukauden ajan, 11.4.—16.5.1918.
Siirto Vilppulasta tapahtui Tampereen taistelun päätyttyä valkoisten voittoon ja Mannerheimin haluttua paikkakunnalle, joka sijaitsi lähempänä rintamaa.

Mannerheimin päämaja toimi nykyisen Hallituskadun ja Mannerheimintien kulmassa sijainneessa hotelli Seurahuoneessa. Mikkeli valikoitui päämajakaupungiksi hyvien viesti- ja liikenneyhteyksien takia. Lisäksi kaupungissa oli hyvät tilat esikunnan joukoille ja laitteille.
Mikkeliin pystytettiin viestiyhteyksien varmistamiseksi myös voimakas radioasema, jonka jääkärit olivat tuoneet Saksan Libausta. Radioasema sijaitsi Liukkosen torpan luona. Paikalla on nykyään Urheilupuiston koulu.  

Päämaja poistui Mikkelistä sisällissodan päätyttyä. Mannerheimin lyhyt ensivisiitti jätti kuitenkin Mikkeliin pysyvän muiston.
Kaupunginvaltuusto päätti helmikuussa 1919 nimetä rautatieaseman ja hotelli Seurahuoneen vierestä kulkeneen Rantakadun uudelleen. Siitä tuli Mannerheimintie, ensimmäinen tulevan marsalkan mukaan nimetty katu Suomessa.

Kansallisarkisto

Kenraali Rüdiger von der Goltz komensi Suomessa olleita saksalaisia joukkoja. Von der Goltz ja Suomen valkoisen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim tapasivat Mikkelin rautatieasemalla toukokuussa 1918. 
Kenraali Rüdiger von der Goltz komensi Suomessa olleita saksalaisia joukkoja. Von der Goltz ja Suomen valkoisen armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim tapasivat Mikkelin rautatieasemalla toukokuussa 1918. 

Mikkelin museoissa useita 1918-näyttelyitä

Kansallisarkiston Mikkelin vankileiriä koskevaa aineistoa päätyy myös yleisön nähtäville. Sitä saadaan esille useisiin näyttelyihin, joita Mikkelin museoissa järjestetään vuoden 1918 tapahtumien aihepiiristä.
Päämajamuseon näyttely on nimeltään Punikki vai lahtari. Siinä vieras voi valita, kiertääkö näyttelyn punaisen vai valkoisen puolelle sodassa asettuneen henkilön näkökulmasta.
Kummatkin näkökannat tulevat näyttelyssä esitellyiksi ja museokävijä saa nähtäväkseen kaiken aineiston. Järjestys kuitenkin vaihtelee sen mukaan, kummalle puolelle museokävijä asettuu.
— Olemme pyrkineet siihen, että sodan kokemukset ja sen aiheuttamat traumat tulisivat selvästi esille. Sisällissota oli suuri tragedia, joka vaikutti ihmisiin kummallakin puolella, sanoo Päämajamuseon amanuenssi OIli-Pekka Leskinen.
Jalkaväkimuseon näyttely Tie itsenäisyyteen keskittyy sotatapahtumiin. Näyttelyssä käydään läpi vuosien 1914–22 tapahtumia alkaen ensimmäisestä maailmansodasta ja päättyen heimosotiin ja Tarton rauhaan.
— Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota oli prosessi, joka sai alkunsa vuosia aikaisemmin ja jonka vaikutukset myös ulottuivat pitemmällekin kuin vuoteen 1918, taustoittaa Jalkaväkimuseon johtaja Markku Riittinen.
Suur-Savon Museon näyttely kertoo tavallisten mikkeliläisten tarinoita vuodelta 1918.
— Haluamme tuoda esille tavallisten mikkeliläisten elämää. Pyrimme kertomaan, keitä kaupungissa asui ja millaisia ihmisiä he olivat. Sota jätti kaikkiin jälkensä, sanoo Suur-Savon museon amanuenssi Jenni Ronkainen.
Viestikeskus Lokissa kerrotaan Suomen armeijan ensimmäisten viestijoukkojen toiminnasta. Maaliskuussa perustetun Suomen valkoisen armeijan viestijoukot toimivat Mikkelissä päämajan siirryttyä kaupunkiin huhtikuussa 1918.
Jalkaväkimuseon näyttely avautuu helmikuun lopussa, muut näyttelyt toukokuun alussa.

Kansallisarkisto

Päämaja sijaitsi vuonna 1918 hotelli Seurahuoneessa, joka kuvassa on vielä alkuperäisellä Karin-nimellään. Edessä kulkeva katu on Rantakatu, nykyinen Mannerheimintie.
Päämaja sijaitsi vuonna 1918 hotelli Seurahuoneessa, joka kuvassa on vielä alkuperäisellä Karin-nimellään. Edessä kulkeva katu on Rantakatu, nykyinen Mannerheimintie.

Mikkeliläisiltä toivotaan aineistoa näyttelyihin

Mikkeliläisiltä toivotaan myös osallistumista näyttelyiden kokoamiseen. Museoväki on erittäin kiinnostunut vuoden 1918 tapahtumiin liittyvistä tarinoista, muistikuvista sekä kirjallisesta ja kuvallisesta aineistosta.

Jos kotoa löytyy tällaista materiaalia, sitä voi tarjota suoraan museoille. Museoiden henkilökunnalta saa myös ohjeita siitä, miten materiaalin voi toimittaa perille.


Lähteet: Merja Snellman-Wihuri: Mikkelin lääninvankila 150 vuotta, Mikkeli 1993; Kansallisarkiston Mikkelin vankileiriä koskevat asiakirjat; Suomen sotasurmat 1914—22 -verkkosivusto. Vuoden 1918 tapahtumat Mikkelissä, Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura.

Uusimmat uutiset