Reijo Karhinen korosti Mannerheim-luennossaan luottamuksen ja avoimen keskustelun tarvetta — "Pohdin usein auttaisiko Suomen uudistumisvauhtia, jos puhuisimme enemmän tulevaisuudesta?"

Päämajasymposiumin Mannerheim-luennossa Reijo Karhinen puhui Suomen tulevaisuudesta ja sen haasteista. Niiden ratkominen onnistuu uskaltautumalla keskusteluun ja luottamuksella toisiin. Kauaskatseisissa uudistuksissa piilee maan hyvä tulevaisuus.

Risto Hämäläinen

Reijo Karhinen aloitti Mannerheim puheensa sanoen, että hänellä on suuri tunnepohjainen lataus pitää puhe 4. heinäkuuta Mikkelissä. Samana päivänä vuonna 1944 hänen isänsä loukkaantui jatkosodassa ja sai sairaalahoitoa Mikkelin sairaalassa.
Reijo Karhinen aloitti Mannerheim puheensa sanoen, että hänellä on suuri tunnepohjainen lataus pitää puhe 4. heinäkuuta Mikkelissä. Samana päivänä vuonna 1944 hänen isänsä loukkaantui jatkosodassa ja sai sairaalahoitoa Mikkelin sairaalassa.

Juvalla syntyneelle vuorineuvos Reijo Karhiselle 4. heinäkuuta on merkityksellinen päivä. Silloin hänen 19-vuotias isänsä sai osuman jalkaansa 74 vuotta sitten jatkosodassa. Hänet kuitenkin pelastivat aseveljet ja hän pääsi hoitoon Mikkelin sairaalaan.

Tätä yhteisöllisyyttä ja humaaniutta Osuuspankin entinen pääjohtaja peräsi myös Mannerheim-luennossaan Päämajasymposiumissa isänsä loukkaantumis-, ja pelastusmispäivänä.

Karhinen nosti Mannerheimin kansalliseksi arvojohtajaksi ja siirsi hänet nykyaikaan arvellen marsalkan olleen tyytyväinen Suomen noususta kehittyneimpien maiden joukkoon.

— Mannerheim olisi suurella todennäköisyydellä ajatellut, että vakaa ja kehittyvä talous on sisäisen turvallisuuden perusta.

Karhisen mielestä kansakuntamme on kuitenkin alisuoriutunut edellytyksiimme nähden, sillä kulunut vuosikymmen on koko itsenäisyyden ajan heikoin talouden näkökulmasta tarkasteltuna.

Hän arvostelee suomalaisten vastahankaisuutta muutoksiin mainiten esimerkiksi alkoholilain uudistuksen ja taksilain muutoksen.

— Voi sitä kauhistelun määrää. Olemme taipuvaisia tuomitsemaan uudistukset epäonnistumaan jo etukäteen.

Hyödylliseksi Karhinen näkisi sen, jos päättäjät avaisivat rehellisesti käsityksiään tulevasta. Julkinen keskustelu kun ei näyttäydy uudistusmyönteisenä.

— Huomaan usein pohtivani auttaisiko Suomen uudistumisvauhtia, jos puhuisimme enemmän tulevaisuudesta.

Avointa keskustelua tarvitaan jatkossa

Karhinen perää avointa vuorovaikutusta ja taustoittavaa dialogia Suomen tulevaisuudesta. Hän nostaa puheessaan esiin viisi teemaa, joista tulisi keskustella enemmän.

Uuden teknologian hyödyntämistä ei pitäisi nähdä uhkakuvana, vaan mahdollisuutena.

— Digitalisaation vyöry on vasta tulossa. Tässäkin kisassa pitää muistaa, että paalupaikan voi myös menettää.

Karhisen mukaan työllisyysasteen ei tulisi olla kulloisen hallituksen tavoite, vaan yhteinen päämäärä. Työllisyysasteen saaminen 80 prosenttiin on välttämätöntä, jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltiostatuksemme.

Puhetta on myös liian vähän työn murroksesta. Karhinen muistuttaa ammateista, jotka ovat häviämässä. Niitä on noin kolmasosa.

— Suhteessa vaikuttavuuteensa aiheesta käyty keskustelu on pinnallista ja vailla selkeää ratkaisuhakuisuutta.

Samoin osaamisen uudistamiselle tulisi antaa enemmän painoarvoa. Roolit työmarkkinoilla pitäisi ajatella uusiksi. Uuden oppimiseen tulee panostaa niin työntekijän kuin työnantajan puolelta.

— Työnantajien on oltava mukana myös taloudellisesti.

Viidenneksi Karhinen korostaa muun muassa työperäisen muuttoliikkeen hyödyntämistä työmarkkinoiden uudistumisen näkökulmasta.

— Asioista pitäisi uskaltaa keskustella.

Luottamuksella rakennetaan turvallinen tulevaisuus

Muutosta parempaan Karhinen luotsaisi luottamuksella. Vaikka Suomi on Euroopan mallimaa luottamuksessa, hän arvioi ettei luottamus toisiimme kuitenkaan realisoidu uudistumisen edistäjänä.

— Turvallisuus ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Ilman turvallisuuden tunnetta ei synny luottamusta ja ilman luottamusta ei ole turvallisuutta.

Aivan kuten Mannerheim aikoinaan kantoi huolta maan turvallisuudesta. Halunaan kansan eheytyminen, yhteistyön ja toivon vaaliminen.

— Valtiomiehenä Mannerheim näki metsän puilta. Hän oivalsi sisäisen turvallisuuden merkityksen ja sen eri ulottuvuudet. Oli tarve turvata yhteiskunta rauhaa ja ehkäistä syrjäytymistä – jota ei silloin sanana ehkä käytetty.