Mikkeliläinen vanhempi konstaapeli Harri Pajunen on kenttäpoliisi, joka tunnistetaan kaupungilla vapaa-ajallakin

Vanhempi konstaapeli Harri Pajunen myöntää, että vaaralliset tehtävät jännittävät välillä. Tekijät-sarjassa jututamme Mikkelissä ihmisiä työnsä äärellä.

Taru Hokkanen

Kenttäpoliisi Harri Pajunen hakeutui poliisin ammattiin, koska pitää ihmisten auttamisesta.
Kenttäpoliisi Harri Pajunen hakeutui poliisin ammattiin, koska pitää ihmisten auttamisesta.

Vanhempi konstaapeli Harri Pajunen Itä-Suomen poliisilaitokselta, mikä kenttäpoliisin työssä on parasta?

— Monipuoliset tehtävät. Työpäivät eivät ole samanlaisia. Meillä on Mikkelin poliisiasemalla tosi hyvä porukka ja yhteishenki. Se on mukava juttu.

Minkälaisia työtehtäviä kenttäpoliisi tekee?

— Hätäkeskus ohjailee aika paljon meidän tehtäviä. Sieltä tulee esimerkiksi kotihälytyksiä, näpistyksiä ja sitten on ilmoituksia päihtyneistä henkilöistä. Muuna aikana teemme esimerkiksi liikenteenvalvontaa, huumausainevalvontaa tai rattijuopumusvalvontaa.

Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi?

— Ensin varusteet päälle ja varustellaan auto. Sitten on vuoronvaihtopalaveri. Käydään läpi, mitä on ollut edellisessä vuorossa ja mitä on odotettavissa alkavassa vuorossa. Sitten lähdetään liikenteeseen. Jossain vaiheessa koittaa päivän paras hetki: ruokatunti. Kerran viikossa käydään työajalla liikuntavapaalla meidän punttisalilla tai lenkillä.

Mitkä ovat työsi varjopuolet?

— Kenttäpoliisi tekee vuorotyötä. Kun tulee ikää, huomaa, että työ rasittaa. Palautuminen on haastavaa. Lisäksi Mikkeli on pieni kaupunki ja moni tuntee poliisit ulkonäöltä. Se tarkoittaa, että joskus myös vapaa-ajalla tullaan jutulle. Onneksi 90-prosenttisesti he ovat hyväntahtoisia.

Milloin sinua pelottaa työssäsi?

— Kyllä minua pelottaa tai ennemminkin jännittää vaaralliset tehtävät. Kun on esimerkiksi tieto, että saatetaan joutua kohtaamaan väkivaltaa. Ne tehtävät jännittävät, ja huomaan, että skarppaan ihan eri tavalla.

Onko sinua satutettu työssäsi?

— Muutaman kerran on yritetty lyödä. Yhden kerran on lyönti tullut perille asti kasvoihin. Aika hyvin tunnistamme tilanteet, jolloin on väkivallan uhkaa. Meidän onni on se, että meitä on tilanteissa vähintään se kaksi. Usein olemme niskan päällä.

Mikä sai sinut hakeutumaan poliisiksi?

— Lukioaikana minulla oli muutamia vaihtoehtoja. Minua kiinnostivat opettajan, palomiehen ja poliisin ammatit. Hain pollarikouluun ja sillä tiellä olen. Minua kiinnosti se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja olla avuksi. Parasta on huomata, että ihmiset arvostavat poliisin työtä.

Miten työsi on muuttunut vuosien aikana?

— Perustehtävät ovat pysyneet samanlaisena, mutta mielenterveyteen liittyvät tehtävät ovat nostaneet päätään viime vuosina tosi paljon. Sellaisia tehtäviä on paljon enemmän kuin alkuvuosina.

Luetuimmat