Onnea 100-vuotias Viro! Näin Etelä-Savoon kotiutuneet virolaiset muistelevat kotimaataan: "Neuvostosotilaat veivät kaalitkin pelloista"

Länsi-Savo haastatteli Viron 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi täällä asuvia virolaisia. He muistelivat aikaa Neuvostoliiton vallan alla ja pohtivat suomalaisuuden ja virolaisuuden eroja sekä kotimaansa nykytilaa.

Arja Reinikainen

Suomessa asuva Andra Kaus juhlii Viron 100-vuotisjuhlaa suomalaisten ystäviensä ja oppilaidensa kanssa.

Musiikin maisteri Andra Kaus on asunut Suomessa ja Pieksämällä jo 20 vuotta. Hän toimii pianonsoiton opettajana Soisalo-musiikkiopistossa ja opettaa viron kieltä Pieksämäen seutuopistossa. Vuosien saatossa Kaus on onnistunut luomaan laajan ystävä- ja tuttavaverkoston Suomessa.

Silti mieli palaa takaisin kotimaahan ja Tallinnaan.
— Tallinna oli kotikaupunkini kymmenen vuoden ajan ja opiskeluaika on muokannut minut sellaiseksi kuin olen.

Kausille itsenäinen Viro tärkeä asia, jota hän haluaa juhlistaa suomalaisten ystäviensä kanssa ja oppilaidensa kanssa.
— Itsenäisyys on Viron kansan olemassaolon elinehto. Vapaus ja mahdollisuus päättää omista asioista ovat asioita, joita Virossa osataan arvostaa ehkä enemmän kuin Suomessa, joka on ollut kauan turvallinen maa asua, toteaa Kaus.

Turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa ei Kausia huoleta.
— Viron sijainti on mikä on, mutta ei pidä pelätä mitä tuleman pitää.
Kaus on iloinen Suomen ja Viron läheisistä suhteista.
— On hienoa, että yhteistyö on koko ajan lisääntynyt muutenkin kuin kulttuurin alalla.

Kaus on kotiutunut Suomeen hyvin. Päätös paluusta Viroon ei ole helppo.
— Olen oppinut paljon, kasvanut ihmisenä ja saanut hienoja ammatillisia haasteita. Koen, että kotimaahan paluuni olisi jonkinlainen korvaus Viron valtiolle koulutuksestani. Sisimmältäni olen virolainen ja virolaisena pysyn, pohtii Kaus.

Vesa Vuorela

Eva Bellen, mikkelin eesti-klubi

”Korkokengät pois”

Mikkelin Eesti klubin puheenjohtaja Eva Bellen muutti pois Virosta hieman alle 14 vuotta sitten 36-vuotiaana, koska hänen miehensä oli kutsuttu Suomeen töihin.
— Asuimme aluksi kaksi vuotta erillään, mutta tulimme 10-vuotiaan poikamme kanssa kokeilemaan, millaista on asua toisessa valtiossa, Bellen kertoo Suomeen tulon vaiheista. Etelä-Savossa Bellen heitti pian pois kaikki korkokenkänsä.

Iso osa Bellenin elämää on vuonna 2011 perustetun ja vuonna 2013 virallisesti rekisteröidyn Mikkelin Eesti klubin toiminnan pyörittäminen.
— Meillä on jäseniä tällä hetkellä 40. Tapahtumamme ovat tarkoitettu kaikille. Suomalais-virolainen yhteistyö ja kulttuurinvaihto on tärkeää.

Bellen on myös tehnyt paljon töitä Mikkeliin muuttaneiden virolaisten kotoutumisen edistämiseksi.

Tartosta kotoisin olevan Bellenin sydän, sielu ja juuret ovat Virossa. Hän vertaa itseään muuttolintuun, joka palaa kotimaahansa miehensä kanssa kesäisin.
Lapsuuttaan neuvostoliittolaisessa Virossa Bellen muistelee lämmöllä.
— Meillä oli kaikkea, mitä nuori ihminen tarvitsee. Koulussa oli esimerkiksi paljon mahdollisuuksia harrastuksiin.

Vaikka yhteiskunta oli suljettu, matkustaa saattoi Neuvostoliiton rajojen sisäpuolella. Niinpä tutuiksi tulivat muun muassa Riianlahden hiekkarannat, Valko-Venäjä, Ukraina ja Pietari.

Vesa Vuorela

Angelica Inoranta Virosta

”Haaveilin lapsena Suomesta”

Virolaiset ovat iloisempia kuin suomalaiset, tuumaa Viljandista kotoisin oleva Andzelika Inoranta, joka on on asunut Suomessa 15 vuotta. Hän muutti Suomeen tavattuaan hieman alle 20-vuotiaana kotimaassaan suomalaisen miehen.
— Äitini on kertonut, että olin jo 6-vuotiaana sanonut muuttavani joskus Suomeen asumaan. En ajatellut, että täällä voi olla köyhiä tai kodittomia, kuten Virossa.

Nykyisin Inoranta tuntee olevansa enemmän suomalainen kuin virolainen, vaikka ei olekaan vielä hakenut Suomen kansalaisuutta. Se on kuitenkin edessä.
— Alussa täällä oli vaikeaa, mutta kun sain kielitaidon ja ystäviä, totuin nopeasti.

Inorannalla ja hänen miehellään on 14-vuotias tytär, joka on äidin mukaan erittäin kiinnostunut virolaisista juuristaan.
— Hän on puhunut, että haluaa muuttaa Viroon 18-vuotiaana.

Lapsuudestaan Virossa ennen maan irtautumista Neuvostoliitosta Inorannan mieleen on jäänyt pyssyt selässä kulkeneet venäläissotilaat ja Baltian ketjuksi kutsuttu tapahtuma, jolla Virossa, Latviassa ja Liettuassa osoitettiin mieltä maiden itsenäisyyden puolesta vuonna 1989. Noin kaksi miljoonaa ihmistä piti toisiaan käsistä kiinni ja muodosti 600 kilometriä pitkän ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan.

Mikko Kääriäinen

Arvo Räbin rakastaa metsiä niin Virossa kuin Suomessakin. Erityisesti hän kuitenkin pitää Itä-Viron metsistä, joissa hän marjastaa, sienestää ja metsästää mielellään kotona käydessään.

”Veivät kaalitkin pelloista”

Entinen Viron puolustusvoimien ammattisotilas Arvo Räbin päätyi Ristiinaan vuonna 2012, sillä hänen virolainen tyttöystävänsä oli asunut paikkakunnalla jo pidempään. Räbinin 20 vuoden palvelusaika kotimaassa oli tullut täyteen.

Vaikka eläkkeitä on Virossa nostettu, puolustusvoimien eläkkeellä ei pelkästään tule toimeen. Töitä Suomessa ei ollut helppo saada, mutta Räbin on työskennellyt porkkanatilalla, rakennushommissa ja Kuomiokosken kenkätehtaalla ja viimeiseksi Mikkelin Betonilla, jonka Betset-yhtiö osti.

Kohtla-Järveltä kotoisin oleva Räbin on seurannut hyvillä mielin Viron talouden noususuhdannetta ja maan puolustusvoimien kehittymistä. Paljon on muuttunut siitä, kun Viro irtautui Neuvostoliitosta elokuussa 1991.
— Se oli helpotus, mutta myös uhkaavaa ja levotonta aikaa. Neuvostosotilaat lähtivät vasta 31.8.1994. Sotilaat kirjoittivat seinille palaavansa vielä. He ottivat mukaansa kaiken, minkä voivat. Kaalipellostakin varastettiin kaalit.

Tuolloin Räbin oli itse siviili, vaikka hän oli suorittanut 80-luvulla asepalveluksen Neuvostoliiton armeijassa.
— Sotilashommat alkoivat kiinnostaa, kun Viro itsenäistyi. Halusin puolustaa itsenäistä Viroa.


Tärkeitä vuosia
Viron historiassa

1917 Kun tsaarinvalta luhistui Venäjällä, Virolle myönnettiin autonomia. Virossa järjestettiin vaalit, joissa valittiin maapäivät. Hallituksen johtoon nousi Konstantin Päts.

1918 Saksa miehitti Viroa. Maapäivien edustajat julistivat Viron itsenäiseksi tasavallaksi 24.2.

1918–1920 Käytiin Viron vapaussotaa, jossa taistelivat saksalaiset, venäläiset ja virolaiset joukot. Sota päättyi Tarton rauhaan 2.2.1920.

1920 Säädettiin itsenäisen Viron ensimmäinen perustuslaki, tavoitteena laaja demokratia. Syntyi paljon pieniä puolueita.

1930–33 Lama ja poliittinen kriisi, josta seurasi poikkeustila ja Valtiopäivien hajottaminen. Päts sai laajat valtaoikeudet.

1938 Uusi perustuslaki, Päts presidentiksi, paluu perustuslailliseen hallintotapaan, mutta täysdemokratiaa ei ehditä toteuttaa ennen neuvostomiehitystä.

1939 Neuvostoliiton kanssa solmittiin avunantosopimus 28.9. Neuvostoarmeijalle tukikohtia Viroon.

1940 Järjestetään ”vaalit”, joiden jälkeen Virosta tulee neuvostotasavalta ja maa liitettiin Neuvostoliittoon.

1941–44 Saksalaiset miehittivät Viron. Saksan armeijaan liittyi noin 70 000 virolaista. 1944 puna-armeija valloitti Viron uudelleen.

1944–91 Viro on Neuvosto-Eesti. Vuoden 1944 lopulla maasta pakeni suuri määrä kansalaisia ulkomaille. Noin 10 000 miestä (metsäveljet) jatkoi taistelua.
Neuvostoliitto sovjetisoi Viroa rankalla kädellä. Suurkyydityksissä 1949 25 000 virolaista lähetettiin leireille itään. Virolaisten määrä Virossa väheni vuoden 1940 1,1 miljoonasta noin 850 000: een vuoteen 1949 mennessä.
Viroon muutti vuoteen 1955 mennessä yli 200 000 ei-virolaista. 1980-luvulla enää 60 prosenttia maan asukkaista oli virolaisia.

1987 Virossa alkoi näkyvät pyrkimykset irtautua Neuvostoliitosta. Järjestettiin muun muassa mielenosoituksia ympäristö tuhoamista vastaan (fosforiittisota).

1988 Laulava vallankumous, Viro julisti alueensa suvereenisuuden ja lakiensa herruuden 16.11.1988.

1991 Viro itsenäistyi uudelleen Moskovassa tapahtuneen kommunistien vallankaappauksen epäonnistuttua 20.8.

2004 Euroopan Unionin ja sotilasliitto Naton jäsen.

2011 Viron valuutaksi tuli euro vuodesta 1992 käytössä olleen kruunun tilalle.

2018 Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan huipentuma 24.2.2018.