Kaikki tietävät Kuomat, mutta miten niistä tuli Suomen lasten kansalliskengät? Ristiinalainen Antti Puttonen johtaa kenkätehdasta omintakeisella tyylillään

Maalaisten kenkien mainetta nauttivat Kuoma-saappaat kelpaavat nyt kaupunkilaisillekin — ja Venäjälle.

Mari Koukkula

Kuomia valmistavan Kuomiokoski Oy:n toimitusjohtaja Antti Puttonen uskoo perheyritysten pärjäävän Suomessa tulevaisuudessakin. Tehdas toimii kahdella paikkakunnalla, Kuomiojoen rannalla Ristiinassa ja Mäntyharjussa.
Kuomia valmistavan Kuomiokoski Oy:n toimitusjohtaja Antti Puttonen uskoo perheyritysten pärjäävän Suomessa tulevaisuudessakin. Tehdas toimii kahdella paikkakunnalla, Kuomiojoen rannalla Ristiinassa ja Mäntyharjussa.

Joka syksy ne ilmestyvät kauppojen hyllyille yhtä varmasti kuin ekaluokkalaiset suojateille — Kuomat.

Putkivartisia Kuoma-saappaita voi kutsua jo suomalaisten lasten kansalliskengiksi. Ne ovat kotimaista työtä, ja niitä löytyy talvisin lähes jokaisen lapsiperheen eteisestä.

Kuomilla on maalainen maine, mutta ne kelpaavat kaupunkilaisillekin. Ne vain yksinkertaisesti toimivat Suomen vaihtelevassa talvi-ilmastossa.

Miten tähän on tultu? Sitä on kysyttävä Kuoma-perheen isältä, ristiinalaisen Kuomiokosken kenkätehtaan johtajalta Antti Puttoselta.

Pohjallisia jo vuodesta 1928

Kuomiokosken konttorin vastaanottotilat ovat pelkistetyt: pari nojatuolia, joiden yläpuolelle on ripustettu maalauksia. Yhdessä niistä poseeraa Puttosen isä, Kuomiokoski Oy:n perustaja Juho Puttonen.

Antti Puttonen harppoo eteiseen vieraita vastaan.

— Löysitte perille, hän kehaisee.

72-vuotiaan toimitusjohtajan kädenpuristus on luja ja lämmin. Hoikka mies on pukeutunut mustaan toppaliiviin. Tummat farkut on käännetty lahkeista.

Kenkiä on pakko vilkaista: mustat ja nahkaiset, eivät näytä Kuomilta.

Emme pyri kumisaapastehtaaksi, mutta haluamme tuotteen, jota voi myydä vesitiiviinä. — Antti Puttonen

Kierros tehtaassa alkaa ulkoa, Kuomiojoen ylittävältä riippusillalta, josta aukeaa näkymä koskelle ja pienemmälle kävelysillalle. Riippusiltaa pitkin tehdastyöläisten lapset kulkivat kouluun aina vuoteen 2006 saakka, jolloin kyläkoulu lakkautettiin.

Tehdas syntyi Etelä-Savoon Kuomiojoen kosken kupeeseen jo vuonna 1928 vesivoiman houkuttelemana. Juho Puttonen osti koskitilan Kuomiojoen varresta ja aloitti tuotannon valmistamalla pohjallisia.

Nykyisen Kuomiokosken jalkinetehtaan omistaa Puttosen suku, joka on lähtöisin Laukaasta. Vähitellen valikoima laajeni pohjallisista tohveleihin, erilaisiin kenkien osiin ja lopulta valmiisiin kenkiin.

1980- ja 1990-lukujen taitteessa kotimainen kenkäteollisuus surkastui laman ja Neuvostoliiton hajoamisen vanavedessä. Muille tehtaille kenkien osia valmistaneen Kuomiokosken oli kehitettävä oma jalkinetuote tai pantava pillit pussiin.

Parhaiten lähti vetämään kevytrakenteinen ja edullinen lasten talvisaapas. Sille oli tilausta myös laman kourissa kärvistelevissä perheissä.

Kuoma oli ollut pohjallisten tuotemerkki jo vuosikymmeniä ja sopi myös jalkineelle.

— Ensimmäiset mallit olivat heppoisempia, enemmänkin töppösiä nykyisiin verrattuna, Puttonen kuvailee.

Venäjä on tärkein vientimaa ilmastonsa takia

Vuosien varrella Kuoma-saapas on kehittynyt jämäkämmäksi ja vettä hylkiväksi talvikengäksi. Se on kevyt, lämmin ja kuivuu nopeasti. Hinta-laatusuhde on hyvä, ja pikkulapsikin saa puettua saappaat jalkaansa itse.

Tästä kaikesta huolimatta Kuomien menestys on ollut pienoinen yllätys valmistajalle.

— Alkuvuosina monesti mietittiin, että ostaakohan kukaan näitä enää ensi vuonna, Puttonen sanoo.

Aina on ostanut. Kesäkuussa 2017 päättyneen tilikauden liikevaihto oli 15,5 miljoonaa euroa. Työntekijöitä on 130.

Kuomia viedään myös ulkomaille, etenkin Venäjälle. Venäjän-kaupan osuus on noin puolet liikevaihdosta.

— Ilmasto on siellä tärkein syy kysynnälle. Ei Kuomia kannata tarjota suuntiin, joissa ei ole kylmää talvea, lunta ja pakkasta.

Yhtiön huippuvuosi oli 2014, mutta seuraavana vuonna tuli takapakkia. Vienti itänaapuriin ja venäläisten ostosmatkat Suomeen tyrehtyivät ruplan heikkenemisen myötä. Yt-neuvottelut johtivat 26 työntekijän irtisanomisiin.

— Nyt mennään taas ylöspäin, Puttonen sanoo.

Tehtaan johtaja pitää alaisistaan huolta

Mari Koukkula

Kuomiokosken tehdasalueella on riippusilta, jota pitkin tehdastyöläisten lapset kulkivat kouluun. Tehtaan on perustanut toimitusjohtaja Antti Puttosen isä Juho Puttonen jo vuonna 1928.
Kuomiokosken tehdasalueella on riippusilta, jota pitkin tehdastyöläisten lapset kulkivat kouluun. Tehtaan on perustanut toimitusjohtaja Antti Puttosen isä Juho Puttonen jo vuonna 1928.

Helsingissä syntynyt ja kasvanut Puttonen aloitti Kuomiokoskella 1970-luvulla. Työ isän perustamassa yhtiössä tuntui luontevalta vaihtoehdolta.

Antti Puttosta tuntevat kuvailevat häntä vanhan hyvän ajan patruunaksi.

Työntekijät puhuvat pomostaan etunimellä. Heidän keskuudestaan kerrotaan, että esimerkiksi joulun alla Antti tarjoaa työpaikalla jouluruokaa ja suklaarasioita lahjaksi. Vastaavasti työntekijöillä on vuosittain rahakeräys toimitusjohtajalle annettavaa joulukukkaa varten.

Työntekijät ovat saaneet ilmaiseksi myös lenkkipukuja ja tietysti kenkiä. Vaikka pomoa kehutaan, omaa nimeä ei haluta lehteen.

Ei sitä oikein haluaisi Anttikaan. Mieluiten hän pysyisi poissa lehtikuvistakin ja esittelisi vain tehtaansa toimintaa. Kaikkein vähiten hän haluaa puhua itsestään.

Toimitusjohtajan kanssa kiertäviä vieraita tervehditään tehtaalla hymyillen. Ilman tehdasta 150 asukkaan Kuomiokoskella ei olisi mitään.

Vielä 1970-luvulla asukkaita oli tuplaten. Kylällä oli koulu, pankin konttori, sivukirjasto, kaksi kauppaa ja Kuomapirtti-baari, joka toimi vapaa-ajan keskuksena ja tanssipaikkana.

Nyt niistä ovat jäljellä enää muistot ja rapistuneet rakennukset. Kauppa-auto poikkeaa kylälle kerran viikossa.

Tavoitteena täysin vedenpitävä Kuoma

Tehtaan väestä kylällä asuu muutama kymmenen. Loput käyvät töissä läheisistä keskuksista, Ristiinasta, Mäntyharjusta ja Mikkelistä.

— Tehdas voi toimia täällä, vaikka palveluita ei enää ole, sillä ihmisillä on omat autot, Puttonen toteaa.

Tehtaan toiminta on jaettu kahdelle paikkakunnalle. Kenkä pannaan alkuun Mäntyharjussa, josta se lähtee Kuomiokoskelle pohjitettavaksi ja pakattavaksi. Kenkäparit palaavat laatikoissa takaisin Mäntyharjuun, josta ne haetaan myyntiin.

Putkivarsi-Kuoma on suosituin, mutta malleja on kymmeniä. Suunnittelusta vastaa mallimestari Riikka Huttunen.

Tämänhetkisistä kehityskohteista tärkein on vedenpitävyys.

— Emme pyri kumisaapastehtaaksi, mutta haluamme tuotteen, jota voi myydä vesitiiviinä, Puttonen kertoo.

Ulkonäkönsä puolesta Kuoma-saappaat käyvät tytöille ja pojille. Osa vierastaa yksinkertaista designia. Halvan- ja rumannäköisiksikin Kuomia on moitittu.

Ensimmäiset kymmenen vuotta valmistus pyörikin vain kolmella värillä: musta, punainen ja sininen. Nyt kuosien kirjo on runsaampi.

— Nykyään painokuoseja saa kohtuullisen edullisesti, mikä lisää mahdollisuuksia. Niitä voi esimerkiksi räätälöidä kauppaliikkeille.

Suomalaisten kenkien kulutus on pientä

Suomalaiset pitävät Kuomista myös niiden tilavan lestin takia. Toisaalta epäilyksiä on herättänyt, sopiiko väljä saapas kasvavan lapsen jalkaan. Sisäpohjan muotoilua on vuosien varrella paranneltu.

Kirpputoreilla näkee usein Kuomia, jotka kuuluisivat saattohoitoon eivätkä myyntiin.

— Suomessa kenkien kulutus per henki on pientä. Miehet ovat ihan toivottomia, mutta onneksi naiset ja nuoret pitävät tasoa yllä. Lapsille on mukava tehdä kenkiä, myös siksi, että heidän jalkansa kasvavat koko ajan, Puttonen toteaa.

Antti Puttonen uskoo perheyritysten pärjäävän Suomessa myös tulevaisuudessa. Yhtiön johdossa työskentelee jo kolmatta polvea. Puttosen poika Ville on tehtaan tekninen johtaja.

Antti Puttosella ei ole vielä aikeita vetäytyä paikaltaan. Isä Juho Puttonenkin oli töissä niin pitkään kuin terveys antoi myöten.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.