Auton ehostamiseen voi upota omaisuus — hienoimmat autot lauantaina esillä Visulahdessa

Rakennettujen ajoneuvojen näyttelyyn saapui yli sata autoa.

Taru Hokkanen

Veli-Matti Martiskaisen Opel Vectra on voittanut monia palkintoja.
Veli-Matti Martiskaisen Opel Vectra on voittanut monia palkintoja.

Seitsemättä kertaa järjestetty ExtremeCustom Car Show keräsi Visulahteen ennätysmäärän rakennettuja ajoneuvoja. Tuning-, custom- ja styling-autoja oli Mikkelissä näytillä yhteensä 115.
— Autoja tuli enemmän, kuin osasimme edes toivoa. Aiempina vuosina määrä on pyörinyt 60 auton kohdilla, sanoo näyttelystä vastaavan autokerho ExtremeCustomin puheenjohtaja Ari Kylliäinen.
Kylliäisen mukaan autoryntäykseen vaikuttaa se, että tapahtuman maine on alkanut levitä. Nyt mukana oli autoja ympäri Suomea. Osa ajoneuvoista kiertää autonäyttelyissä ulkomaita myöten.

Kajaanista saapuneen Veli-Matti Martiskaisen auto keräsi kiinnostuneita katseita. Metallinpunainen Opel Vectra A V6 niitti menestystä Pohjoismaiden suurimmassa autonäyttelyssä, joka järjestettiin Ruotsissa huhtikuussa.
Näyttelystä lähti Martiskaisen matkaan viisi palkintoa.
— Mukana oli 900 autoa, joten kyllähän se oli kovatasoinen huipentuma omaan autoharrastukseen. Palkinnot osoittavat, että työnjälkeäni arvostetaan.
Martiskaisen mukaan kiiltävä Opel on kesäauto, jolla ajetaan toukokuusta syyskuuhun. Talveksi auto jää talliin.
Martiskainen on puunannut autoaan vuodesta 2010. Liki kaikki Opelin osat ovat olleet jossain vaiheessa irti.
— Olen ollut pienestä asti kiinnostunut autojen rassaamisesta.
Uuden projektin aloittaminen houkuttelee, mutta vanhasta autosta ei tohdi luopua.
— Tähän on mennyt kymmeniä tuhansia euroja, ja myydessä saisin siitä vain murto-osan takaisin.

Autoharrastukseen riittää hillittykin budjetti, mutta näyttelyn näyttävimpien ajopelien ehostamisessa ei ole säästelty. Kylliäisen arvion mukaan näyttelyyn saapuneeseen vuoden 1970 Dodge Challengeriin on uponnut omaisuutta omakotitalon verran.
Auton omistava helsinkiläinen Harri Saari on rakentanut amerikanrautaansa yhdeksän vuoden ajan.
— Ruotsissa asuvalla sedälläni oli aikoinaan Challenger, ja aina kun hän tuli kesäisin Suomeen, halusin pikkupoikana istua ratin takana. Äitini mukaan sanoin jo silloin, että jonakin päivänä minulla on samanlainen auto, Saari kertoo.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.