Voikkaan Mannerheim ei taistellut aatteen vuoksi — Savon rintaman ylipäällikkö johti punaisten joukkoja useissa taisteluissa

Virkavaltaa vastaan kapinoinut Aleksei Osipov joutui punakaartin johtotehtäviin. Kun tappio kolkutti jo ovella, hän yritti vielä pelastaa pakenevat siviilit. Itseään hänen ei onnistunut pelastaa.

Katja Juurikko

Äidinkielen opettajana päivätyönsä tehnyt Kaisu Vainosella on yhä tallessa isoeno Aleksei Osipovin ja tämän sisarusten välistä kirjeenvaihtoa. Niiden perusteella Alekseinkin elämästä on saatu lisää tietoa.
Äidinkielen opettajana päivätyönsä tehnyt Kaisu Vainosella on yhä tallessa isoeno Aleksei Osipovin ja tämän sisarusten välistä kirjeenvaihtoa. Niiden perusteella Alekseinkin elämästä on saatu lisää tietoa.

Aleksi Osipov syntyi Ulian ja Emilia (omaa sukua Forström) Osipovin viidentenä ja nuorimpana lapsena vuonna 1888. Isä Ulian oli kotoisin Pihkovan läänistä Venäjältä. Hän tuli Suomeen tsaarin armeijan upseerina. Äiti Emilia, oikeammin Antoinette Emelie Forström syntyi Vihdissä torpparin tyttären aviottomana lapsena. Pariskunta tutustui toisiinsa tiettävästi Helsingissä.

Perheen tie vei Kotkan kautta Turpaan ruutitehtaalle Sippolaan, missä lapset syntyivät: Adrian eli Antti vuonna 1879, Aleksandra 1881, Nikolai 1882, Nadesda 1884 ja Aleksei 1888. Ruutitehtaan räjähdettyä Ulian Osipov sai töitä Kymintehtaalta, minne perhe muutti. Lapset menivät Kymintehtaan kansakouluun.

Osipov oli keskisellä rintamalla Savossa harvoja vastuullisia punapäälliköitä, joita joukot kunnioittivat ja jotka pitivät rivit ojennuksessa loppuun asti.

Osipovin pojilla oli hurja maine. He joutuivat tappeluihin ja napit vastakkain poliisin kanssa.

— Työttömyys, alkoholin käyttö ja ailahteleva temperamentti lienevät ainakin osasyitä, arvelee Aleksei Osipovin tarinaa perheen kirjeen pohjalta tutkinut ja muistiin kirjoittanut Kaisu Vainonen.

Vaikka perhe suomalaistui, heidät määriteltiin venäläisiksi isän syntyperän mukaan. Niin Alekseikin joutui asepalvelukseen Venäjälle.

Aleksei palveli ensin Tammisaaressa ja sitten Räävelissä eli nykyisessä Tallinnassa. Hän yleni aliupseeriksi, vaikka ei omien sanojensa mukaan osannutkaan venäjää.

Venäjän Saksan rintamalla taistellut Osipov palasi Suomeen loppukesästä 1917.

Kaisu Vainosen albumi

Aleksei Osipovista (1888-1918) on tiettävästi säilynyt vain yksi valokuva.
Aleksei Osipovista (1888-1918) on tiettävästi säilynyt vain yksi valokuva.

Riidanhaastajasta kasvoi riuska sotilas

Entisestä riidanhaastajasta oli kasvanut riuska ja taitava sotilas, kirjoittaa filosofian tohtori Mirja Turunen Veripellot-kirjassaan.

Osipov oli alle 30-vuotias, kun hänen sota- ja johtamistaitojaan tarvittiin punakaartin riveissä. Kun ylemmät upseerit kaatuivat, Aleksei Osipovista tuli lopulta Savon rintaman ylipäällikkö. Hän johti punaisten joukkoja useissa taisteluissa nykyisen Kouvolan alueella.

”Osipov oli keskisellä rintamalla Savossa harvoja vastuullisia punapäälliköitä, joita joukot kunnioittivat ja jotka pitivät rivit ojennuksessa loppuun asti. Kaartilainen Ilmari Laine muisti, kuinka Osipov takoi rintamalla miesten päähän vastuuntuntoa. Hän myönsi, ettei ollut sotimassa aatteen vuoksi vaan kaunastaan virkavaltaa kohtaan. ”Mutta te olette täällä aatteen vuoksi. Sillä tavalla ei tätä sotaa voiteta, että lähdetään vain joukoittain lomille. Jokaisen on hoidettava tehtävänsä”, Osipov jyrisi.”

Osipovin tiedetään olleen oikeudenmukainen. Hän ei halunnut ampua valkoisia vankeja, vaan pani heidät mielummin töihin, Vainonen kirjoittaa.

Toukokuun alku 1918 oli sekasortoinen

Toukokuun ensimmäisinä päivinä lähestyvä sota teki elämän helvetiksi Kymenlaaksossa, Turunen kirjoittaa.

"Tuhannet ihmiset raahustivat jalkaisin ja hevoskyydillä kohti Kotkaa, joka oli ainut reitti Venäjälle. Kouvolan asemalla villinä vellova joukko tungeksi henkensä kaupalla juniin. Vaunut olivat portaita myöten täpötäynnä."

Punaisten lopullisen tappion jo häämöttäessä Aleksei Osipov yrittää vielä pelastaa pakenevat siviilit. Hän johti viivytystaistelua Oravalassa, tarkoituksenaan hajottaa Kymijoen sillat ja lautat heti, kun oma väki olisi saatu siirrettyä joen Kouvolan puoleiselle rannalle, Sakari Viinikainen kirjoittaa Rautatiesota 1918 -kirjassaan. Osipovin suunnitelma onnistui vain osittain.

Osipov varoitti omiaan

Osipov puhui viimeisen kerran omilleen 2. toukokuuta Harjun asemalla. Hän halusi varoittaa omiaan. Taistelkaa ensin itsellenne jonkunlaiset rauhan ehdot, oli Osipovin viesti.

— Ette ehkä tiedä, mikä teitä odottaa, mutta minä tiedän, ja siksi he eivät minua koskaan elävänä käsiinsä saa.

Myös Osipovin tarkoitus oli paeta Venäjälle. Hän kävi hyvästelemässä kotiväkensä, mutta ei naisystävänsä, sairaanhoitaja Maija Rasilaisen kanssa kuitenkaan ehtinyt tai päässyt pakolaislaivaan.

— Aleksei ja Maija soutavat Haminan edustalla olevaan Majasaareen, mutta laivasta heitä ei huomata. He tekivät kaksoisitsemurhan mieluummin kuin jäivät valkoisten vangiksi, Kaisu Vainonen kertoo.

Veli tapettiin kostoksi

Osipovin perheen karu kohtalo ei rajoittunut Alekseihin. Adrian (Antti) Osipov teloitettiin kostoksi pikkuveljensä teoista. Antti Osipov oli tunnettu pasifisti ja tolstoilainen, eikä ollut millään tavoin sodassa mukana.
Aleksein Aleksandra-siskon mies Alfred Kuusinen vapautettiin vankileiriltä. Kuusisten 9-vuotias poika Erkki kuoli aliravitsemukseen, ja Aleksandra synnytti kuolleen lapsen.

Sisaruksista Nadesda oli kuollut 22-vuotiaana vuonna 1907. Nikolai tuomittiin murhapoltosta vankilaan. Vapauduttuaan hän pääsi metsätöihin, mutta löi vahingossa kirveellä jalkaansa. Hän kuoli verenhukkaan Kuusankoskella tehtaan sairaalassa.

Aleksei Osipovista on kirjoitettu sekä kirja että näytelmä. Martti Linnan kirja Kaksi hautaa saarella ilmestyi vuonna 2015 Kariston kustantamana. Juha Salmisen kirjoittamaa näytelmää Aleksei ja Maija esitettiin Kuusankosken teatterissa 2015—16.

Lähteet: Kuusankoski-seuran kotiseutujulkaisu Vellikuppi/2008; Sakari Viinikainen: Rautatiesota 1918 — Taistelut Savon rintamalla; Mirja Turunen: Veripellot — Sisällissodan surmatyöt Pohjois-Kymenlaaksossa 1918. Kursiivilla merkityt lainaukset Mirja Turusen kirjasta.