Mikkeliläisen Saanan syntymäpäivää juhlittiin isolla joukolla Vekkulassa — lasten kaverisynttäreiden vietto kodin ulkopuolella on yleistynyt vauhdilla

Toden teolla ilmiö on alkanut nousta noin vuodesta 2005 lähtien, sanoo tutkija.

Mari Koukkula

Yksi sovittaa luurankoasua, toinen hirviönaamaria. Kolmannella on poliisin virkapuku, kuudes on vangin asussa ja viides ratsastaa ohi keppihevosella.
— Missä täällä on maskeja, tiedustelee joku.
Mikkeliläisen Saana Heinipuron yhdeksänvuotissyntymäpäivät ovat alkamassa Lasten kultturikeskus Vekkulassa, ja vierailla on vapaat kädet pukuvalikoimassa.
— Kaikkea saat kokeilla, mitä löydät, lupaa Vekkulan ohjaaja Sanna Luukkonen päivänsankarin pikkuveljelle Aakelle.
Sisarusten, heidän äitinsä Hanna Korjan ja mummi Johanna Korjan lisäksi Saanan synttäreitä on saapunut viettämään peräti 18 kaveria.
Siinä syy, miksi juhlat päätettiin nyt ensimmäistä kertaa viettää muualla kuin kotioloissa, Hanna Korja kertoo.

Luukkonen paimentaa juhlaväen prinsessahuoneeseen. Päivänsankari asettuu juhlatuolille ja vieraat lattialle. Pullonpyöräytys ratkaisee, missä järjestyksessä juhlaväki käy onnittelemassa Saanaa ja ojentamassa pakettinsa.
— Jos pullo osuu kaksi kertaa, niin pitääko antaa kaksi lahjaa, vitsailee joku.
Iso lapsiporukka selvittää lahjojen jaon niin rauhallisesti, että saa Luukkoselta erityiset kehut, kun tämä ohjaa vieraat kohti käsien pesuja ja herkuttelua.
Onnittelulaulu raikaa reippaasti ennen kuin synttäriporukka pääsee äidin ja mummin juhlapaikalle tuomien herkkujen kimppuun. Sen jälkeen odottavat taas pukuleikit — tai mitä muuta kaksi ohjaajaa juhlaväelle keksivätkään.

Mari Koukkula

Lasten kaverisynttäreiden järjestäminen kodin ulkopuolella on viime aikoina selvästi yleistynyt, sanoo Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska.
Ilmiö otti Suomessa ensiaskeleensa jo 1980-luvulla. Carrols-ravintola aloitti lastenkutsujen järjestämisen vuonna 1982, ja muut hampurilaispaikat seurasivat perässä.
Muuta tarjontaa ei kuitenkaan ennen vuosituhannen vaihdetta juuri ollut. Toden teolla ilmiö onkin alkanut nousta noin vuodesta 2005 lähtien, Wilska kertoo.
Ulkoistettujen synttäreiden yleistymistä selittää se, että tarjonta on lisääntynyt. Yhä useammalla palveluyrityksellä on syntymäpäiväpaketteja.
— Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi tiedekeskus Heureka on hirveän suosittu. Myös koteihin kutsutaan esiintyjiä, kuten pellejä. Yhteistä näille kaikille on, että ostetaan palveluja ulkopuolelta, ja että juhlat ovat ohjelmoituja — kuten koko lasten elämä on entistä ohjelmoidumpaa.

Vanhempien näkökulmasta kodin ulkopuoliset kestit ovat vaivaton vaihtoehto.
— Mutta ennen kaikkea ihmisillä on rahaa, ja valmiutta kuluttaa sitä tällaiseen.
Wilskan mukaan taustalla vaikuttaa suomalaisten hidas asennemuutos. Ikäluokat, joilla nyt on pieniä ja kouluikäisiä lapsia, suhtautuvat edeltäjiään positiivisemmin palvelujen ostamiseen itse tekemisen sijasta.
Wilska uskoo, että kasvu myös jatkuu edelleen, mutta juhlien ulkoistaminen tuskin silti kokonaan syrjäyttää kotisynttäreitä.
— Kyllä meillä elää aika voimakkaasti kotiin kutsumisen kulttuuri.

Mari Koukkula

Ohjaaja Sanna Luukkonen (keskellä) luotsasi syntymäpäiväjuhlia Lasten kulttuurikeskus Vekkulassa torstaina.
Ohjaaja Sanna Luukkonen (keskellä) luotsasi syntymäpäiväjuhlia Lasten kulttuurikeskus Vekkulassa torstaina.

Wilska ei suoraan allekirjoita näkemystä, että synttäreiden ulkoistaminen asettaisi lapset eriarvoiseen asemaan perheen varallisuuden mukaan.
Juhlapaketit eivät ole mahdottoman kalliita, ja toisaalta myös kotona järjestetyt synttärit nauttivat edelleen lasten suosiota.
Wilska huomauttaa, että lapset eivät itse yleensä vertaile juhlapaikan miljöötä tai tarjoiluja.
— Enemmän mietin tasa-arvon kannalta lahjakulttuuria. Onko paineita ostaa kaverille kauhean hienoja lahjoja, ja kuinka yleistä on, että vieraille ostetaan lähtölahjoja?


Lähteenä käytetty myös Terttu Kaivolan teosta Lasten juhlat: rotinoista rippikouluun (SKS, 1998).

Osallistu keskusteluun

Länsi-Savo