Rendel-ohjaaja Jesse Haaja sai mallia yrittäjyydestä rekkakuski-isältään ja rohkeudesta taiteilijaäidiltään

Lapsuudessa Jesse Haajan tukipilareina olivat usein isovanhemmat. "Pesin omat pyykkini ensimmäisen kerran vasta 33-vuotiaana."

Vesa Vuorela

Jesse Haajan koiran nimi on Ben Parker. Se viittaa sarjakuvista tutun Hämähäkkimiehen sukulaiseen.
Jesse Haajan koiran nimi on Ben Parker. Se viittaa sarjakuvista tutun Hämähäkkimiehen sukulaiseen.

Otan todella henkilökohtaisesti ihmisten mielipiteet siitä, mitä teen tai kuka olen. Tietenkin haluaisin, että kaikki pitäisivät minusta, mutta tiedän, ettei se ole mahdollista.

Viime perjantaina Jesse Haajan poikavuosien unelmasta tuli totta: hänen luomuksensa, kokopitkä supersankarielokuva Rendel sai ensi-iltansa.
Kriitikot olivat armottomia. Tähtiä ei juuri yhtä enempää herunut. Kovasanaisin arvio lyttäsi elokuvan genressään yhdeksi maailman huonoimmista. Varsinkin sen väkivaltaisuutta paheksuttiin.

Mainostoimistoyrittäjänä työskentelevä Haaja polkaisi elokuvansa tyhjästä kansainväliseen levitykseen. Samalla tämä 2000-luvun Renny Harlin menetti lähes kaiken.

Mikkeliläisen Haajan kasvot ja tarina ovat tulleet tutuiksi julkisuudesta. Juuri nyt hän todennäköisesti lepäilee jossain piilopirttinsä suojassa, mutta takana on monen vuoden maraton, ehkä hänen elämänsä rankin.

Haajan lapsuuden kotikaupunki Varkaus eli ja hengitti paperiteollisuutta 1980—1990-lukujen taitteessa. Pikkupoikien elämä kietoutui videokasettien, Nintendo-pelien ja sarjakuvahahmojen ympärille.

Ikäistensä tavoin Jesse Haaja arvosti Turtleksia, neljää animoitua teinimutanttikilpikonnaa, jotka valtasivat suomalaiskodit televisioiden välityksellä.

Ykkönen oli kuitenkin He-Man eli Harmaakallolinnan salaisuutta suojeleva ja taikamiekan avulla supersankariksi muuntautuva prinssi Adam. Oma supersankari Rendel syntyisi vähän myöhemmin, matematiikantunnilla yläasteella.

Pihaleikeissä muovimiekat kalisivat ja pahikset saivat huutia. Hurjien seikkailujen stuntit tehtiin kaupasta hankittujen muoviukkeleiden, toimintafiguureiden avulla.

Niitä Haajalla on edelleen paljon kotonaan, mutta joukkoon on livahtanut myös muutama Barbie-nukke. Keskinäisen sopimuksen mukaan Haajan kolme- ja neljävuotiaat tyttäret saavat kerran kuukaudessa ostaa kauppareissulla itselleen yhden lelun. Aika usein se on toimintafiguuri.

Kolmevuotias tunnistaa jokaikisen Marvel-hahmon nimeltä.
— Muistan, kun vanhemman tytön kaverit kyselivät, olisiko sulla My little poneja tai barbeja. Hän vastasi, että ei oo, mutta multa löytyy kyllä Kapteeni Amerikka ja Hulkki, ylpeä isä kertoo.

Haaja vaikenee yksityiselämästään

Perhe on tärkeä, se kuuluu kaikesta, mitä Haaja sanoo. Elokuvanteon myllerryksessä tapahtuneesta avioerostaan hän ei kuitenkaan toimittajalle puhu.
Kuluneen kesän aikana Mikkelissä on nähty nuori nainen taluttamassa Haajan koiraa. Kaupungissa tiedetään, että hän on Rendelin naispääosan esittäjä, australialainen näyttelijä Bianca Bradey.

Kun kysymys kääntyy Bradeyyn, Haaja ilmoittaa, että raja julkisen ja yksityisen välillä kulkee tässä.

Jesse Haajan äidinpuoleisessa suvussa on paljon taiteilijoita. Isän puolelta sukupuu on täynnä yrittäjiä. Nämä lähtökohdat ovat opettaneet Haajalle yrittämiseen vaadittavaa rationaalisuutta, mutta myös rohkeutta.

Lahjakas piirtäjä ei epäröinyt jättää väliin opiskeluputkea, vaan hakeutui ensin töihin mainostoimistoon ja perusti myöhemmin oman sellaisen 25-vuotiaana. Nyt se työllistää kuusi ihmistä.

— Koulunkäynti on ollut minulle aina vaikeaa, enkä haaveillut akateemisista opinnoista. 18-vuotiaana ajattelin lähteä sarjakuvapiirtäjäksi Amerikkaan ja pyrin Marvelille töihin, vaikka siivoojaksi, mutta en päässyt.

Kouluiässä Haajan kolmen sisaruksen arjen tukipilareina olivat usein isovanhemmat, sillä isä oli rekkamies ja äiti keikkaileva laulaja.

Mummolaan polki pyörällä puolessa tunnissa ja siellä palvelu pelasi. Vähän liiankin hyvin.

— Tässä yksi fakta: pesin omat pyykkini ensimmäisen kerran vasta 33-vuotiaana, Haaja kuittaa.

Katse tulevaisuuteen

Haaja on matkalla jonnekin, ehdottomasti. Ainakin Yhdysvaltoihin, koska hänen seuraava elokuvansa on savolaisittain ilmaistuna aloittamista vaille valmis. Mutta koska tyttäret asuvat Suomessa, ei isäkään muuta ulkomaille.

— Parhaimmillaan elämä järjestyy niin, että asun Saimaan rannalla ja olen Jenkeissä muutaman viikon parin kuukauden välein. Ei se ole sen kummempaa kuin muutkaan reissutyöt.

Los Angelesin arki on aivan muuta kuin kylmän drinkin nautiskelua rannalla tai avoautolla ajelua bulevardia pitkin.

— Totuus on, että siellä on aina hirveät jetlagit ja painetaan kymmenen tunnin työpäiviä. Elokuvamaailma on raakaa teatteria, eikä glamourista ole tietoakaan.

Jaakko Avikainen

Rendeliä kuvattiin muun muassa Mikkelin veturitalleilla.
Rendeliä kuvattiin muun muassa Mikkelin veturitalleilla.

Haaja lisää, että skandinaavisuus on eksoottinen bonus elokuvaohjaajalle. Skandit ovat paikallisen käsityksen mukaan kuplan ulkopuolella eläviä ja vähän hankalasti tavoitettavia. Sellaisista pidetään piireissä.

Haaja on tehnyt töitä 15 vuotta. Nyt hän hakee vapautta olla luova. Sitä, että töistä voisi vähän hellittää.

— Tällä hetkellä päivästäni täyttyy 17 tuntia asioilla, jotka on pakko tehdä, Haaja huokaa.

Vauhdikkaaseen alkuun päässeestä elokuvaurastaan huolimatta hän aikoo jatkaa mainostoimistoyrittäjänä.

Hän on valmis jakamaan enemmän vastuuta muille yrityksessään. Aikaa pitää jäädä, paitsi perheelle, myös kavereille ja itselle.

— Minulla on selkeä suunnitelma siitä, miten kaikki tapahtuu, ja siihen suuntaan olen menossa. Itselleen pystyy maalaamaan ison kuvan, mutta asiat muuttuvat matkan varrella, ja lopputulos on luultavasti erilainen kuin olen kuvitellut.

Melkoinen maraton

Elokuvan murska-arvioita lukuun ottamatta julkisuus on kohdellut Haajaa lempeästi.

— Otan todella henkilökohtaisesti ihmisten mielipiteet siitä, mitä teen tai kuka olen. Tietenkin haluaisin, että kaikki pitäisivät minusta, mutta tiedän, ettei se ole mahdollista. Haluan ansaita hyvän maineen.

Peilistä katsoo onnellinen, itsestään ylpeä mies. Kaikesta huolimatta. Asiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen.

— Nyt ensimmäinen elokuva on ihan oikeasti tehty. Olen tässä, ja kaikki on yhä suunnilleen kasassa. Olen ehkä jopa pikkuisen fiksumpi kuin aiemmin.

Kävipä elokuvan menestyksen kanssa miten tahansa, on 34-vuotias itseoppinut elokuvantekijä onnistunut toteuttamaan lähes mahdottomalta tuntuneen haasteen.

Se tuntuu hänestä hyvältä.

Juttua päivitetty 24.9.2017 klo 10.05: Korjattu vanhemman tyttären ikä. Hän on neljä- eikä kuusivuotias.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.