Kuinka ensimmäiset poliittiset pakolaiset saapuivat Suomeen - lue välillä unohduksiin jäänyt tarina Mäntyharjun kesäasukkaan kertomana!

Oheinen juttu tuhansia ihmisiä pelastaneesta Tapani Brotheruksesta on julkaistu Länsi-Savossa 22. kesäkuuta 2010.

Tiina Knaappila

Tapani Brotherus kesähuvilallaan Mäntyharjussa 2010. Brotherus, joka on syntynyt vuonna 1938, on ollut koko ikänsä Mäntyharjun kesäasukas.
Tapani Brotherus kesähuvilallaan Mäntyharjussa 2010. Brotherus, joka on syntynyt vuonna 1938, on ollut koko ikänsä Mäntyharjun kesäasukas.

Ennen kuin ensimmäiset poliittiset pakolaiset saapuivat Suomeen, tarvittiin salaista operaatiota. Tuhansien ihmishenkien pelastamisesta vastasi Tapani Brotherus, joka saa tänään Kansan Sivistysrahaston tunnustuspalkinnon toimistaan Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen.
Syyskuussa 1973 sotilaat ottivat vallan Chileä kolme vuotta hallinneelta vasemmistolaiselta presidentiltä Salvador Allendelta.
Maahan julistettiin sotatila. Kymmeniätuhansia ihmisiä pidätettiin ja vähintään 3 000 kuoli.
Tuolloin 35-vuotias Brotherus toimi Suomen Chilen-edustuston asianhoitajana. Suomen lähetystö avasi ovensa juntan vainoamille, vaikka teolla ei tapahtumahetkellä ei ollut Suomen ulkoministeriön lupaa.

Ensimmäisten auttajien joukossa oli myös Ruotsi, jonka suurlähettilään Harald Edelstamin toiminnasta on tehty elokuva.
Brotheruksen ansioista vaiettiin Suomessa pitkään ulkopoliittisista syistä. Omin luvin toiminut Brotherus ei saanut virallista kiitosta.
Asia jäi unhoonkin, kunnes nykyisin on tunnustettu, että kyse oli Suomen mittakaavassa merkittävästä sankarityöstä.
– En ollut keskustellut asiasta koskaan yhdenkään Suomen ulkoministerin kanssa. Pari viikkoa sitten Alexander Stubb kutsui kahville ja kiitti minua.
Heikki Hiilamo on kirjoittanut Brotheruksen kokemuksista kirjan Kuoleman listat, joka ilmestyi huhtikuussa.

Tapani ja Lysa Brotherus majoittivat pakolaisia aluksi kotiinsa, ja sitten läheiseen kouluun, jonne laitettiin Suomen lippu ja lähetystön kilpi.
Pakolaiset oli aluksi tarkoitus ottaa vain lähetystön suojiin eikä lähettää Suomeen. Lokakuussa Suomi teki historiallisen päätöksen ottaa vastaan poliittisia pakolaisia.
Heitä tuli parin vuoden aikana 200–300. Suurin osa Brotheruksen pelastamista ihmisistä sijoittui DDR:ään, jonka kanssa Suomi teki yhteistyötä.

Pakolaisten sijoittelu on nykyisin EU:n koordinoimaa, joten Brotherus uskoo, ettei vastaavaa tilannetta kuin Chilessä pääse nousemaan. Apua pyritään mielummin antamaan paikan päällä kuin tuomaan toiselle puolelle maapalloa, vaikka poliittisesti vainottuja tuntuu aina riittävän.
Brotheruksen mielestä Suomessa ei ole todellista maahanmuuttopolitiikkaa. Hän sanoo, ettei laske isoäitien käännyttämistä pitkän tähtäimen politiikaksi.
– Herää kysymys, voidaanko integraatiota silmällä pitäen tehdä jotakin, mikä edistää tilannetta.

Brotheruksen mukaan humanitäärisesti on hieno asia, että Suomen ja muiden Pohjoismaiden ottamat kiintiöpakolaiset ovat hädänalaisimpia, mutta eniten kärsineitä on myös vaikeinta työllistää.
– Jos työnjako on se, että suuret valtiot hyljeksivät kaltoin kohdelluimpia, se ei ole taakanjaon kannalta oikein.
Brotherus ei seurannut, kuinka hänen pelastamansa chileläiset sopeutuivat Suomeen. Ehkä eniten yhteyttä hän pitänyt paluumuuttajiin, sillä suurin osa heistä palasi takaisin kotimaahansa.
Berliinissä hän on tavannut DDR:ään paenneita. Heistäkin vain 10 prosenttia jäi Saksaan.
– Chileläiset eivät ole maastamuuttajatyyppejä. Heillä on ollut kova kotiseudun kaipuu.

Myöhemmin Brotherus toimi suurlähettiläänä muun muassa Etelä-Afrikassa. Innokas jalkapallon seuraaja katselee MM-kisoja televisiosta kesähuvilallaan Mäntyharjussa.
Hänen mukaansa Etelä-Afrikka on saanut aikaan näyttävät kisapaikat, missä olisi Suomellekin opiksi otettavaa.
– Jos Suomi mielii jalkapallossa tasolle, jolle monet tuntuvat haluavan, ensimmäinen askel on olympiastadionin kattaminen ja kunnostaminen.
Etelä-Afrikassa hän käy edelleen muutaman kerran vuodessa, sillä eläkkeellä oleva diplomaatti on vetänyt koulutushanketta, jossa köyhän väestönosan naisia autetaan työllistämään itsensä yrittäjinä.

Juttu on julkaistu Länsi-Savossa 22. kesäkuuta 2010, jolloin Brotherus sai Tammisaari 1918-mitalin Kansan Sivistysrahastolta. Sen ovat saaneet myös Mauno Koivisto, Tarja Halonen ja Reijo Frank.

Tiina Knaappila

Tiina Knaappila

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet