Hänninhaudan vesivoimalaa ei koskaan tullut, mutta monessa muussa Ese on ollut mukana – Juhlat siirtyivät, mutta juhlakirja ilmestyi

Mikkelin energiayhtiö täytti 120 vuotta.

Mikko Kontti

Toimitusjohtaja Erkki Karppanen sanoo, ettei korota peruuta yhtiön juhlia. Se vain siirtää niitä.
Toimitusjohtaja Erkki Karppanen sanoo, ettei korota peruuta yhtiön juhlia. Se vain siirtää niitä.

Miltä kuulostaisi vesivoimalaitos Hänninhaudalla? Sellaista suunniteltiin 1910-luvulla Mikkelissä, ilmenee Etelä-Savon Energia Oy:n (Ese) 120-vuotishistoriasta.

Energian saatavuuden ratkaisuja mietitään alati, ja niitä pohdittiin ankarasti jo edellisen vuosisadan alussa. Tuolloin sähköä Mikkelissä valmistettiin polttamalla koivuhalkoja, ja puuta kului paljon. Rahaa kului "10 000 markkaa wuodessa", kertoo tuore Esen historiateos Valonsynnytyslaitoksesta kiertotalouden pioneeriksi.

Vesivoimatuotantoa piirreltiin kartalle siten, että Hanhijoki olisi padottu ja kaivettu Pankalammesta kanava Hänninhautaan vanhan hautausmaan ohi.

Keskelle kaupunkia olisi saatu 12 metrin vesiputous, ja korkeuseroa hyödyntävä voimalaitos olisi rakennettu Hänninhaudan reunalle. Kaupungininsinööri totesi kuitenkin voiman tuoton niin vähäiseksi, että suunnitelma hylättiin.

"Risujen polttaminen" oli edelläkävijyyttä

– 120 vuodessa on nähty suuri kierros puun poltosta öljyyn ja turpeeseen ja kohta taas pelkkään puuhun, sanoo toimitusjohtaja Erkki Karppanen.

– Muutosnopeus alalla on kiihtynyt, mutta meillä ei ole mitään syytä ajatella, ettemme pärjäisi. Olemme olleet yleensä edelläkävijöitä, emmekä aio jäädä perässähiihtäjiksi vieläkään.

Karppanen viittaa muun muassa Pursialan pääosin puuta käyttävään voimalaitokseen. Mikkeliä ivailtiin aikoinaan risunpolttajakaupungiksi, mutta nyt monilla seuduilla tehdään vastaavia investointeja uusiutuvaan energiaan.

Vesa Vuorela

Pursialan lämmön- ja sähköntuotanto perustuu pääosin puupolttoaineisiin.
Pursialan lämmön- ja sähköntuotanto perustuu pääosin puupolttoaineisiin.

Kaukolämpötoiminta alkoi Mikkelissä jo vuonna 1958, neljäntenä kaupunkina Suomessa, kun Kiiskinlämpö Oy perustettiin. Siekkilä oli ensimmäinen kaupunginosa, joka liitettiin kaukolämpöverkkoon.

Maan uumeniin poraaminen kiinnostaa

Esellä on nykyään näppinsä pelissä myös esimerkiksi aurinkosähkövoimaloissa ja biokaasussa. Kaasua tuottava Biohauki on konserniyhtiö, ja käynnistysvaiheessa olevasta Biosairilasta Ese omistaa 30 prosenttia. Kaasunjakeluasemia on rakenteilla.

Karppanen on aivan varma siitä, ettei tulevaisuuden maantieliikenne voi perustua pelkästään sähköautoihin.

Myös uutta etsitään. Toimitusjohtaja kertoo Esen olevan mukana geotermisen lämmöntuotannon tutkimushankkeessa.

– Tämä hanke on meneillään Tampereella, mutta pidän aivan mahdollisena, että muutaman vuoden kuluttua Mikkelissäkin porataan oikein syvää reikää.

Juhlitaan sitten valojen syttymistä

Historiateos valmistui yhtiön lokakuulle kaavailtuihin 120-vuotisjuhliin. Korona siirsi kemut, mutta yhtiöllä on uusi suunnitelma:

– Sähkölaitoksen perustamisesta meni vielä noin vuosi valaistuksen syttymiseen Mikkelissä 1901, ja siksi voimme viettää 120-vuotisen valon juhlaa vuonna 2021.

Jutta Julkusen kirjoittama ja Ilpo Aallon kuvittama kirja keskittyy enemmän tarinallisuuteen kuin megawatteihin.

Tekijöiden ja Karppasen viesti on se, että sähköyhtiö on kasvattanut Mikkeliä, ollut monin tavoin mukana arjen elämässä ja elinkeinojen kehittäjänä.

Yhtiö työllistää noin 100 ihmistä. Karppanen muistuttaa myös yhtiön merkittävästä taloudellisesta vaikutuksesta. Omistaja kaupunki saa keskimäärin 4 miljoonan euron tuloutuksen vuosittain.

– Se tarkoittaa 40:tä miljoonaa edellisen fuusiokeskustelun jälkeen. Kymmenessä vuodessa Esen arvo on lisäksi moninkertaistunut.

Karppanen ei pidä ihmeellisenä sitä, että yhtiö kiinnostaa mahdollisia ostajia. Raha etsii nyt kotia positiivisen koron hankkimiseksi.