”Tämä on viimeinen paikka, jossa haluan asua” – Sambialaisessa slummissa asuva Esther Chuulu, 18, on yritetty raiskata kotinsa lähellä kahdesti keskellä päivää

Teiniraskaudet ovat arkipäivää Soweton slummissa, joka sijaitsee Chingolassa Sambian kuparivyöhykkeellä.

JOHANNA ERJONSALO

Sambialainen Esther Chuulu haluaa käydä koulun loppuun ja muuttaa pois Soweton slummista.
Sambialainen Esther Chuulu haluaa käydä koulun loppuun ja muuttaa pois Soweton slummista.

Punahiekkainen ja kuoppainen tie muuttuu kapeammaksi ja asutus tihenee. Tullaan Sowetoon, Chingolan kaivoskaupungin suurimpaan slummiin.

Kello lähenee kymmentä, ja alueen asukkaat heräävät päivään hiljalleen. Nuori nainen on kantanut kadulle pöydän ja asetellut sille kauppatavarat: kolme bataattia.

Jos saisin koulun päätökseen, voisin auttaa sekä itseäni että perhettäni. — Esther Chuulu

Talojen rappusilla istuu naisia laittamassa hiuksia, sillä köyhimmilläkin sambialaisilla on kampaus kunnossa.

Lapsia on joka paikassa. Taapero tekee tarpeitaan katuojassa. Tienviertä kulkevan noin kuusivuotiaan selässä keikkuu pikkusisar värikkääseen kankaaseen käärittynä.

Tiiliharkkoisen talon edustalla seisoo Esther Chuulu, 18-vuotias slummin kasvatti. Tyttö on pukeutunut parhaimpiinsa, tulipunaiseen mekkoon ja kultaiseen vyöhön. Silmät on rajattu voimakkaasti ja huulet punattu kuten kellä tahansa teinitytöllä, joka tietää päätyvänsä kameran eteen.

Chuulu on rauhallinen, ujokin. Mutta puhuessaan Sowetosta hänen äänensävynsä muuttuu kovaksi ja ilmeensä päättäväiseksi.

— Vihaan Sowetoa! Tämä on viimeinen paikka, jossa haluan olla. En halua mitään niin paljon kuin käydä koulun loppuun ja lähteä johonkin parempaan paikkaan, jossa voin elättää itseni.

JOHANNA ERJONSALO

Esther Chuulu lukee kännykästään intialaisten saippuasarjojen juonipaljastuksia ja pitää Facebookissa yhteyttä sukulaisiinsa.

Neljä henkeä kahdessa huoneessa

Kahden huoneen kodissa asuvat Chuulun lisäksi perheen äiti Mary Chinyanta sekä 10- ja 17-vuotiaat pojat. Vesi tulee kaivosta, ja ruoka valmistetaan ulkona. Sateella hiilipannu nostetaan sisälle, jolloin kytevä musta hiili saa perheen voimaan pahoin.

Maaliskuu on sadekauden viimeinen kuukausi. Tänään aurinko kuitenkin paistaa, ja Mary Chinyanta valmistaa ulkona maissijauhoista keitettyä puuroa, nshimaa.

— Syömme nshiman kanssa mitä saamme kerättyä kasaan, usein bataattia ja papuja omasta kasvimaastamme, hän kertoo.

Pihan perällä on ulkovessa, joka on käytännössä vain maahan kaivettu reikä. Hygieniasta huolehtiminen on slummissa vaikeaa. Kuukautiset ovat useissa Afrikan maissa tabu, joita tyttö joutuu salailemaan jopa omalta äidiltään.

JOHANNA ERJONSALO

Noin viidentoista neliön talossa on kaksi huonetta, jotka Esther Chuulu jakaa äitinsä ja kahden veljensä kanssa.

Koulupudokkaiden vaihtoehdot vähissä

Mary Chinyanta, 37, sai ensimmäisen lapsensa vain 12-vuotiaana. Myös Chinyantan vanhin tytär tuli äidiksi jo 13-vuotiaana, ja nyt hänellä on jo neljä lasta.

Koulupudokkaiden vaihtoehdot ovat vähissä, ja seuraava askel onkin usein perheen perustaminen. Esikoisen mies on töissä kaivoksilla, minkä ansiosta he voivat tukea myös Chinyantan perhettä. Sambialaisista yli puolet elää köyhyysrajan alapuolella.

Esther Chuulu kävi koulua kahdeksanteen luokkaan saakka. Sen jälkeen koulu muuttuu maksulliseksi. Kallista se ei ole, mutta Chuululta puuttuvat kirjat ja koulupuku.

Chuulun tovereista kukaan ei käy koulua. Päivät kuluvat aikaa tappaen, usein alkoholin ja irtosuhteiden parissa.

— En halua sellaista elämää. En halua päätyä teiniäidiksi.

Chuulu viettääkin mieluummin aikansa kotona. Slummissa liikkuminen on hyvin vaarallista päiväsaikaankin.

— Kaikki muuttui täytettyäni 17 vuotta. Siitä lähtien elämäni on ollut hyvin vaikeaa, sillä pojat ja miehet ovat kimpussani joka paikassa.

Chuulu on yritetty raiskata ja pahoinpidellä kaksi kertaa aivan kotinsa lähellä, keskellä päivää. Paine seksuaaliseen kanssakäymiseen on muutenkin kova.

Chuulullakin oli poikaystävä, mutta hän katkaisi suhteen, sillä pelko raskaaksi tulemisesta ja taudeista oli suuri.

— Pidin hänestä, hän oli komea. Mutta minun täytyy huolehtia itsestäni, ja lapsen saaminen olisi este haaveilleni.

Kirkonmenoja ja Bollywood-sarjoja

Sambialaiset ovat hartaita kristittyjä. Pienten kaupunkibussien tuulilaseihin on liimattu hengellisiä iskulauseita, ja kirkkoja löytyy joka kulmalta Sowetossakin.

Esther Chuulun viikon kohokohta on sunnuntai, jolloin hän pukeutuu punaiseen mekkoonsa ja lähtee kirkkoon.

Maanantaisin hän uppoutuu Sambiassa suosittujen Bollywood-sarjojen maailmaan. Kotona ei ole televisiota, joten hän katsoo aamusta iltaan kestävän koosteen naapurissa.

— Lempisarjani on Lies of the heart, jonka sankaritar Urmi on voimakas ja täynnä viisautta.

Puuttuvat juonikuviot Chuulu tarkistaa kännykästään, joka on yksinkertainen versio älypuhelimesta.

Loppuviikko kuluu monotonisesti kotitöiden parissa. Esther Chuulu kuvailee elämäänsä pysähtyneeksi. Hän ei ole onnellinen, mutta tulevaisuutensa suhteen hän on toiveikas.

— Jumala voi lähettää jonkun auttamaan minua ja muuttamaan elämäni suunnan. Jos saisin koulun päätökseen, voisin auttaa sekä itseäni että perhettäni.

JOHANNA ERJONSALO

Maaseudun naiset kauppaavat tavaraa kuivatuista toukista tomaatteihin Sambian kuparivyöhykkeellä sijaitsevalla Lufwanyaman torilla.

Koulunkäynti ehkäisee teiniäitiyttä

Sambian väkiluku kasvaa räjähdysmäisesti. Ennusteiden mukaan runsaan 16 miljoonan ihmisen väkiluku kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä.

Lufwanyaman alueella Mpopon koulun luokkahuoneessa istuu 24 yhdeksäsluokkalaista tyttöä. Osa heistä on jopa yli 20-vuotiaita koulupudokkaita, jotka ovat palanneet kouluun saatuaan lapsen.

Opettaja Moses Kabunga kysyy bemban kielellä, kuinka moni tytöistä on äiti. Kuusi kättä nousee ylös.

— Koulunkäynti pitää heidät kiireisenä, eikä heidän perheensä ainakaan silloin kasva, opettaja tietää.

Lähes 30 prosenttia sambialaisista 15—19-vuotiaista tytöistä on joko raskaana tai äitejä. Teiniäitiys on yleisintä maaseudulla, jossa luku on jopa 36 prosenttia.

Peruskoulun jälkeen koulumatka venyy monelle ylivoimaiseksi. Perheen perustaminen onkin jatko-opintoja tavallisempi vaihtoehto.

Sambialaisperheessä on keskimäärin 5,7 lasta. Maa kärsii korkeasta lapsikuolleisuudesta, ja aliravitsemus on yleistä.

Unescon raportin mukaan vain joka viides köyhä lapsi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oppii lukemisen ja laskemisen perustaidot.

Luokan liitutaululla on monimutkaisia matemaattisia kaavoja. Kabungan mukaan opetus tapahtuu englanniksi. Suurin osa oppilaista puhuu kuitenkin bembaa ja muita alkuperäiskieliä ja ymmärtää englantia vain välttävästi.

Järjestö murtaa tabuja

Seksuaaliterveyteen liittyy Sambiassa paljon tabuja ja vääriä luuloja.

— Nuoret kuvittelevat ehkäisyn aiheuttavan muun muassa lapsettomuutta, kertoo Copper Rose -järjestön puheenjohtaja Faith Kaoma.

Kuukautishygieniasta ja ehkäisystä valistava järjestö aloitti toimintansa Sambian maaseudulla. Toiminta laajeni kaupunkeihin, kun työntekijät huomasivat, ettei osa slummien tytöistä ollut koskaan edes nähnyt kuukautissuojaa.

Ehkäisyvälineet vanhenevat terveysasemien hyllyissä, sillä nuoret ja terveydenhuolto eivät kohtaa. Copper Rose toimii linkkinä niiden välillä kouluttaen opiskelijoita ikätovereidensa ehkäisyneuvojiksi.

Kaoman mukaan teinit eivät puhu seksuaalisuuteen liittyvistä asioista vanhemmilleen, mutta kavereitaan he kuuntelevat. Tietämättömyyttä on paljon.

— Yksi tyttö luuli, että häntä oli puukotettu yöllä, kun kuukautiset alkoivat.

Kouluissa ei ole kunnollisia vessoja ja pesumahdollisuutta, joten tytöt jäävät usein kotiin kuukautisten ajaksi. Suojina toimivat kangasrievut, sanomalehdet ja kasvien lehdet.

Järjestö jakaa kertakäyttösiteitä ja järjestää kursseja, joilla ommellaan kestositeitä. Asenteiden muuttamiseksi niitä ompelevat myös miehet ja pojat.