Kilpailujen järjestäminen on iso urakka Anttolan Urheilijoille — Seurassa ei pelätä haasteita, jotka hoituvat kokeneen talkooporukan voimin

Viestiliigan osakilpailua Mikkelin Asilassa valmisteltiin reilu vuosi.

Vesa Vuorela

Kilpailunjohtaja Ari Taskinen (oik.) voi ottaa rennosti ja seurata vaikka kisan etenemistä Pekka Kiljusen kanssa. Viikonlopun suunnistuskilpailuja Mikkelin Asilassa on suunniteltu vuosi, ja kaikki toimii hyvin.
Kilpailunjohtaja Ari Taskinen (oik.) voi ottaa rennosti ja seurata vaikka kisan etenemistä Pekka Kiljusen kanssa. Viikonlopun suunnistuskilpailuja Mikkelin Asilassa on suunniteltu vuosi, ja kaikki toimii hyvin.

Mikä saa resursseiltaan pienen seuran järjestämään vuodesta toiseen isojakin suunnistuskilpailuja?

— Se on se rakkaus tähän lajiin ja luontoon. Seuraväelle tarjoutuu näin aktiivista talkootoimintaa ja yhdessäoloa, kertoo kilpailunjohtaja Ari Taskinen viikonlopun urakan kääntyessä loppuviivoille sunnuntaina Mikkelin Asilassa.

Meillä on jotain, mitä muilla ei ole, erinomaiset maastot.Ari Taskinen

Takana on jo lauantain Viestiliigan kolmas osakilpailu ja kansallisen keskimatkan kisa ja nyt maaliin odotellaan sunnuntain pitkän matkan pääsarjojen suunnistajia.

Taskisen olemuksesta huokuu tyytyväisyys. Anttolan Urheilijat on jälleen onnistunut luomaan hyvät kilpailut kokemuksellaan ja kilpailunjohtaja saa käyskennellä huoletta maalialueella. Hyvin tehdyt pohjat takaavat sen, ettei Taskisen juuri tarvitse puuttua asioiden kulkuun.

— Jo eilen tuntui hyvältä. Palaute on ollut vain positiivista. Meillä on jotain, mitä muilla ei ole, erinomaiset maastot, sanoo noin 70 talkoolaista kisapäivinä johtava Taskinen.

Apuna Anttolan Urheilijoilla kisojen läpiviemisessä ovat Mikkelin Hiihtäjien talkoolaiset.

— Me käymme auttamassa Mikkelin Hiihtäjiä ja he auttavat meitä. Yksin meidän omat resurssit eivät ihan riittäisi.

Kaikki alkaa kartanteosta

Ennen kuin on päästy loppusuoralla, itse kilpailemiseen, on töitä paiskittu paljon.

— Ydinporukka, 5–6 henkilöä, on tehnyt töitä reilun vuoden ajan, taustoittaa Taskinen.

Tarkkaan ottaen reilu vuosikaan ei riitä. Kaikki lähtee kartanteosta ja sen Hannu Peltonen aloitti jo pari vuotta sitten.

— Kartanteko on satojen tuntien ponnistus. Meillä oli kartta valmiina jo 2018, mutta kun saimme Viestiliigan osakilpailun, piti karttaa laajentaa.

— Nyt kisat käydään noin viiden neliökilometrin alueella.

Kilpailualuetta varten järjestäjien on ollut haettava luvat maanomistajilta ja metsästysseuroilta sekä tehtävä pelastussuunnitelmat poliisille ja palolaitokselle. Tarvittaessa paikalle on pystyttävä hälyttämään helikopterikin.

— Maanomistajia on parikymmentä ja yhteistyö heidän kanssaan on toiminut hyvin.

Ratamestarillakin riittää töitä

Kartantekoon verrattava urakka on kilpailuratojen laatiminen. Niidenkin tekemiseen ratamestari Heikki Manninen käyttänyt useita satoja tunteja.

Ratojen valmistumisen jälkeen on vuorossa uutta maastotyötä.

— Käymme viemässä rastit metsään, jotka taas valvoja käy hyväksymässä. Rasteille viedään myös sähköiset leimauslaitteet, kertoo Taskinen.

Töitä riittää myös kilpailukeskuksen, maalialueen, sähköistyksen ja tietotekniikan rakentelussa. Nyt kilpailukeskuksena on Tero Puikkosen Tuoretorin miljöö, joka on osoittanut toimivaksi.

Viestiliigan osakisan yhteistyökumppanilta Mikkelin kaupungilta järjestäjät ovat saaneet ajanottolaitteet vaunuineen. Merkittävä tukija on myös Viestiliigaa sponsoroiva Medilaser. Ilman heitä ja pienempiä tukijoita ko suuruusluokan kisoja olisi vaikea järjestää.

Tv-tuotanto on uutta ja tulevaisuutta

Oma lukunsa on GMS-yhteyksillä toimiva televisiotuotanto, joka tekee yhä vahvemmin tuloaan suunnistuskilpailuihin. Viestiliigan osakisaa voitiin katsoa suorana lähetyksenä Ilta-Sanomien nettisivujen kautta.

— Tv-tuotanto on uutta ja tulevaisuutta. Emme toimi enää vain omissa piireissämme, kertoo Taskinen, kun hänellekin löytyy tehtäviä.

Vuorossa on nuorempien sarjojen palkintojenjako, joka lankeaa kilpailunjohtajalle. Sen Taskinen hoitaa niin sanotusti manuaalisesti, puolustusvoimissa oppimaansa ääntä käyttäen.

Kun viimeinenkin suunnistaja on saatu maaliin, edessä on vielä alueen purku ja siistiminen.

— Pitää saada talkoolaiset pysymään vielä paikalla, sanoo Taskinen, eikä epäile, etteikö näin myös tapahtuisi.