Kommentti: Jukurien Pekka Kangasalusta puhui suunsa puhtaaksi päävammoista — Törkeitä taklauksia ei ole edelleenkään saatu kitkettyä pois jääkiekosta

Vaikuttaisiko joukkovoima päävammojen käsittelyyn, kysyy Länsi-Savon urheilutoimittaja Ville Niskanen.

Kommentti: Jukurien Pekka Kangasalusta puhui suunsa puhtaaksi päävammoista — Törkeitä taklauksia ei ole edelleenkään saatu kitkettyä pois jääkiekosta

Se unohtuu taas ensi viikolla, totesi päävammoihin vielä palannut päävalmentaja Pekka Kangasalusta Jukurien pelikahveilla.

Kangasalusta puhui suunsa puhtaaksi MTV:n haastattelussa. Kaikesta voi päätellä, että pelaaja- ja valmentajauransa aikana paljon nähnyt Kangasalusta tietää, mistä puhuu.

Jokainen, joka on lukenut tapaus Tommi Kovasesta, saati tapauksesta kertovan kirjan, tietää mitä voi tapahtua, kun käy oikein huonosti. Jokainen, jolle tapaus Markus Helanen on tuttu, tietää mitä voi tapahtua, kun käy oikein huonosti.

Kovasta taklattiin selkään, Helaseen törmäsi puhtaasti vahingossa oma joukkuekaveri. Toinen tilanne olisi ollut estettävissä.

Kirjoitin kirja-arvostelua Kovasen tapauksta käsittelevästä Kuolemanlaakso-kirjasta pari vuotta sitten. Arvosteluun tuli näköjään kirjoitettua, että päävammat ovat kiekkosyksyn ykköspuheenaihe.

Siitä on kaksi vuotta, ja keskustelu jatkuu samanlaisena. Joku saa kovan tällin. Annetaan pelikieltoa. Pelikielto kärsitään ja pelaaja joko ottaa opikseen tai ei. Joku ei saa pelikieltoa, koska jossain ei huomata tilannetta.

Tilanteeseen ei ole juuri tullut muutosta. Törkeitä taklauksia käsitellään kurinpidossa hyvin vaihtelevalla linjalla.

Takavuosina törkytaklaus saattoi etenkin Pohjois-Amerikassa kolahtaa omaan leukaan, sillä vastustajan tähtipelaajan telomisesta saattoi saada kimppuunsa joukkueen kovanaaman.

Kesä 2011 muutti tätäkin keskustelua, kun lyhyessä ajassa kolme NHL:ssä tappelijan roolissa pelannutta pelajaa, Derek Boogaard, Rick Rypien ja Wade Belak kuolivat. Boogaard vahingossa lääkkeiden ja alkoholin yliannostukseen, Rypienin ja Belakin kuolemat viittasivat itsemurhiin.

Kaikkia tapauksia yhdisti kirjainyhdistelmä CTE, krooninen traumaattinen enkefalopatia. Taudinkuva on saman tapainen kuin dementiassa, mutta potilaat ovat olleet nuoria ja fyysisesti hyväkuntoisia ihmisiä.

CTE syntyy toistuvien päähän kohdistuvien osumien seurauksena. Aiemmin CTE tunnettiin nyrkkeilijöiden sairautena, mutta päävammojen seurauksia on alettu tutkia aiempaa laajemmin myös muissa kontaktilajeissa, kuten juuri jääkiekossa ja amerikkalaisessa jalkapallossa.

Samalla pelin kasvanut vaatimustaso on ajanut ”poliisien” ohi.

Päävammojen käsittely sai Pohjois-Amerikassa huomattavasti lisää vauhtia, kun pelaajat alkoivat ajaa asiaansa joukolla. Entiset NFL-pelaajat haastoivat sarjan joukolla oikeuteen päävammoista, kun CTE:n ja jenkkifutiksen pelaamisen yhteys todistettiin.

Nyt NFL ottaa päävammat vakavammin. Kaikkea aivotärähdysprotokolla ei voi estää, mutta terveydestään huolestuneiden pelaajien ääni kuuluu paremmin.
Pitäisikö samanlaiseen toimintaan ryhtyä Suomessakin?