Mestis-muistikuvia, osa 1: hulinaa Turussa

Kesän juttusarjassa Ville Niskanen muistelee menneitä tapauksia Jukurien Mestis-taipaleen ajalta.

Mestis-muistikuvia, osa 1: hulinaa Turussa

Jukurien liigakausi lähestyy vääjäämättä. Niin myös lomani, joka on jossain vaiheessa ensimmäisellä SM-liigan maajoukkuetauolla. Viikko sitten myyntiin tulivat irtoliput kauden ensimmäisiin peleihin. Itsekin niitä pari kappaletta ensimmäiseen matsiin ostin, vaikka olisihan tuon ehtinyt näköjään myöhemminkin. Kun nyt en jaksa ihmetellä Haka-tanssista syntynyttä pientä poruakaan, niin muistellaanpa menneitä. Otsikoin tekstin osa 1, koska näitä tarinoita riittänee useampaankin tekstiin. Kuinka moneen, se jää nähtäväksi.

Syksyllä 1998 saimme vapaaliput Jukurien 2. divisioonan peliin. Menimme uteliaana paikalle ja totesimme matsin viihdyttäväksi tapahtumaksi. En muista enää, ketä vastaan matsi oli. Mieleen jäi muuan Niko Kantelinen. Hirvittävällä asenteella töitä painanut väkkärämäinen laitahyökkääjä taklasi reilusti itseään isomman kaverin levyksi.

Menimme uudelleen, koska vapaalippupolitiikka oli tuolloin varsin salliva. Seuraavalla kaudella ei lippuja enää ollut samaan malliin saatavilla, mutta peleissä käytiin silti. Näkisin niin, että tällä tavalla jääkiekko myytiin mikkeliläisyleisölle.

Paria syksyä myöhemmin edessä oli Mestikseksi muuttunut divari. Kaudesta ei oikein tiedetty, mitä odottaa mutta jukurijoukkue tiedettiin hyväksi. Joukkue itse tavoitteli lehtemme kertoman mukaan sijoitusta runkosarjan neljän parhaan joukkoon. Kuten tiedämme, tavoite täyttyi melko kevyesti. Sitten edessä olivat finaalit.

Teksti-tv kertoi ensimmäisen ottelun tuloksen: Jukurit voitti! Perhana, tästähän voi tulla jotain. Seuraavan ottelun Kalevankankaalla ratkaisi TuTon Tommi Hannus. TuTo voitti myös kotonaan, mutta neljännessä finaalissa Jukurit tasasi puntit.

Seuraavana aamuna kaveri soitti, lähtisinkö bussimatkalle Turkuun viidenteen ja ratkaisevaan peliin. Mikäpä ettei, tuumasin.

Bussimatka oli melkoinen kokemus. Heti lähdön jälkeen edessämme istunut tuttavani, hieno mies kaikin puolin, kysyi seuraavaa:

- Olettekos te pojat selvinpäin?

Vastasimme myöntävästi. Keskustelu loppui siihen.

Olin tosiaan alaikäinen, jotka olivat linja-auton matkustajajoukossa selvänä vähemmistönä. Enemmistön tunnelmat olivat vähemmän selvät, mutta sitäkin lennokkaammat.

Turkuun saavuttiin. Kupittaan vanha halli oli selvästi jo käyttöikänsä päässä, mutta henki nostalgista lätkätunnelmaa. Alkulämmittelyissä joku ampui kiekon maalin ylähirteen, mistä se kimposi kohti kattoa ja katosikin sitten kattoeristeisiin. Katsomot kirjaimellisesti notkuivat ja heiluivat, kun mikkeliläisiä saapui halliin bussilastillinen toisensa jälkeen.

Ottelu oli erinomaisen jännittävä ja sai mikkeliläisittäin maukkaan ratkaisun Mikko Nevanojan voittomaalin myötä. Paikan päältä oli aivan turha koettaa soittaa yhtään minnekään, sillä möykkä mikkeliläiskatsomossa oli niin valtaisa. Jäähallin pihallakin oli melkoinen hulina, kun mestaruutta juhlineet jukuripäät raivasivat tietään busseja kohti. Liekö kaikki löytäneet tiensä oikeaan bussiin, saati Mikkeliin?

Paluumatkalla ensimmäisenä vastaan tuli Forssan Autokeidas. Liikenneasemassa raikui melkoinen huuto, kun jukurikannattajien bussikaravaani pysähtyi paikalle. En muista, kävikö virkavaltakin toteamassa tapahtuneen ennen matkan jatkumista. J. Karjalaisen Sankarit raikasi bussissa. Ja senat menivät sakaisin kertosäkeessä aina samassa kohtaa. Tätä jatkuikin Mikkeliin saakka!

Television urheilulähetyksissä haastateltiin Nevanojaa ja valmentaja Risto Dufvaa. Mestistä pelattiin suljettuna ensimmäistä kertaa, joten amatöörimestaruus oli käsitteenä aivan uusi. Toimittaja kysyi Dufvalta, mitä tämä merkitsee. Muistan hyvin, kun kaukalossa haastateltu RD osoitti takanaan olevaa yleisömerta. Sitä se merkitsi silloin. Mikkeliläisen jääkiekkokulttuurin alkusysäys oli nähty.

Osallistu keskusteluun

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.