Mikkeliläinen Lauri Lankila, 16, on ikäluokkansa parhaita taitoluistelijoita Suomessa — Kilpaurheilijan elämä on totuttanut lukiolaispojan riemuun, väsymykseen ja pelkoon

Laajassa henkilöhaastattelussa Lankila kertoo, millaista on ollut pyrkiä vaativan lajin huipulle. Videot näyttävät Lankilan ja lajin supertähden Yuzuru Hanyun taitoja.

Lauri Lankila treenaa sunnuntaita lukuun ottamatta joka päivä sekä jäällä että kuivalla. Tämä hyppy oli osa tanssia, jonka Lankila suunnitteli luistelukavereidensa kanssa joululomalla ilmaisutaidon harjoituksissa.
Lauri Lankila treenaa sunnuntaita lukuun ottamatta joka päivä sekä jäällä että kuivalla. Tämä hyppy oli osa tanssia, jonka Lankila suunnitteli luistelukavereidensa kanssa joululomalla ilmaisutaidon harjoituksissa.

Mikkelin jäähallille hölkkää joukko nuoria jääkiekkoilijoita. Harjoitushallin oven yläpuolella lukee näyttävästi Juniori-Jukurit. Kilpajäähallissa sarvipäälogo on joka kulman takana.

Jäällä ei kuitenkaan nyt yritetä saada kiekkoa maaliin. Kaiuttimissa soi Thomas J. Bergersenin Blackheart.

Sen tahtiin Mikkelin luistelijoiden Lauri Lankila, tuore junioreiden SM-hopeamitalisti, harjoittelee vapaaohjelmaansa. Kolme kolmoishyppyä neljästä onnistuu. Suorituksen jälkeen hiki valuu.

Pieni juomatauko ja kolmoisritin kimppuun. Se on taitoluistelun kuudesta hypystä kolmas, jonka Lankila on hypännyt kolmoishyppynä. Nyt hän on kuitenkin kadottanut sen. Tänäänkin yritykset päätyvät ilmapalloiksi, jään pintaan tai kahden jalan alastuloksi.

— Aikaisemmin Lauri auki! Lauri, aukaise! apuvalmentaja Vera Petramaa ohjaa.

On puolipäivä. Menossa ovat päivän ensimmäiset treenit. Koska lukiosta on joululoma, edessä ovat samana päivänä vielä kahdet oheisharjoitukset ja toinen jäävuoro illalla.

Normaalisti 16-vuotias Lankila treenaa sunnuntaita lukuun ottamatta joka päivä sekä jäällä että kuivalla, tiistaisin ja torstaisin kaksi kertaa päivässä. Hän ei muista kunnolla aikaa, jolloin näin ei ole ollut.

Siskon perässä

Ensimmäinen kerta taitoluistelun parissa ei sujunut hyvin. Lankilat asuivat vielä Helsingissä, kun nelivuotiaat identtiset kaksospojat Lauri ja Leo vietiin luistelukouluun.

Pojat törmäilivät ja kaatuilivat, eikä ”kellään ollut hauskaa”. Taitoluistelu jäi isosisko Annan harrastukseksi. Hän oli innostunut lajista itse. Vanhemmilla ei ollut taitoluistelusta erityistä kokemusta.

Kaksi vuotta myöhemmin Lankilat muuttivat Mikkeliin isän työn perässä. Kuusivuotias Lauri joutui viettämään aikaa hallilla siskonsa treenien takia ja alkoi kiinnostua lajista.

— Aina, kun katsoin siskoa, annoin mielessäni hänelle pisteitä, Lankila muistelee nyt.

Hän pyysi päästä mukaan treeneihin. Silloinen valmentaja nosti hänet suoraan toiseksi kovimpaan ryhmään, jossa oli samanikäisiä, mutta pidempään harrastaneita lapsia.

Pieni Lauri sisuuntui. Muut oli pakko saada kiinni, ja hän sai.

Lankila tykkäsi eniten hypyistä. Niitä hän ”hyppi ja hyppi” myös Orijärvellä sijaitsevan kodin olohuoneessa.

— Mielessä kävi, pitääkö poika naulata sukasta lattiaan, poikansa treeneihin edelleen kuljettava isä Rauno Lankila vitsailee.

Mutta piti Lauri Lankila luistelusta muutenkin. Hän tykkäsi esiintyä ja tulkita.

Ryhmässä oli aluksi toinen poika, mutta hän lopetti pian. Kaksoisveli Leo alkoi pelata jääkiekkoa. Myöhemmin myös sisko vaihtoi taitoluistelun lätkään.

Lauri jäi, koska piti luistelusta, mutta myös, koska ympäristö kannusti.
— Valmentaja ja vanhemmat sanoivat, et oot kehittynyt, hyvä!

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Mikkelin jäähallissa järjestetään taas tänä viikonloppuna iso kilpailutapahtuma Crystal Cup. Kuvassa Lauri Lankila samassa kilpailussa kolme vuotta sitten.
Mikkelin jäähallissa järjestetään taas tänä viikonloppuna iso kilpailutapahtuma Crystal Cup. Kuvassa Lauri Lankila samassa kilpailussa kolme vuotta sitten.

Vetoja Raviradalla

Taitoluistelu on Suomessa lajina pojalle harvinainen, mutta myös hyvin vaativa.
Lajiharjoittelu on aloitettava aikaisin ja toistoja vaaditaan paljon. Alakouluikäisenä Lauri Lankila treenasi enemmän kuin kiekkoileva kaksoisveljensä.

Teknisen taidon lisäksi tarvitaan kuntoa. Junioripoikien vapaaohjelma kestää neljä minuuttia. Hyppyjä on kahdeksan, joista Lankilalla neljä on kolmoishyppyjä.

Maajoukkueleirin mittauksissa hänen sykkeensä oli lähes koko ohjelman ajan noin 200. Jos kehon asento on vähänkin väärä, hypyt, piruetit ja askeleet helposti epäonnistuvat.

Peruskuntokausilla on siis treenattava kovaa. Esimerkiksi juostava Mikkelin raviradalla kaksitoista kertaa satanen 20 sekunnin tauoilla, sen jälkeen kuusi kertaa 200 metriä ja neljä kertaa 400 metriä niin ikään pienillä tauoilla.

Huipulla taitoluisteluun kuuluu myös pelko. Maailman parhaat miehet, kuten Lankilan idoli, japanilainen Yuzuru Hanyu, ovat 2010-luvulla vieneet lajin uudelle tasolle. He pystyvät vapaaohjelmassaan useisiin erilaisiin neloishyppyihin.

Nelosiin on tultava kovalla vauhdilla ja lujalla uskolla. Suorituskyvyn ylärajoilla vammat yleistyvät.

(Allaolevalta videolta voit katsoa, kuinka Hanyu hyppää vaikeimman taitoluistelussa tällä hetkellä hypättävän hypyn — neloislutzin)

Lankila opettelee vasta kolmoishyppyjä. Hänestä tuntuu, että vaikein kolmonen, kolmen ja puolen kierroksensa takia neloishyppyihin verrattava kolmoisakseli voisi onnistua ennen flippiä ja lutzia.

Akselia Lankila ei osaa pelätä.
— Jos hypyt pitäisi asettaa pelkoakselille, niin flippi ja lutz ovat siellä pelkopäässä. Mutta ei sitä voi sanoa, koska niiden kanssa pitää elää.

(Allaolevalla videolla Lankila hyppää kolmoistulpin, joka on helpoimpia kolmoishyppyjä. Sen perään hän pyörii yhdistelmäpiruetin)

Välillä ei jaksaisi mitään

Kun Lauri Lankila oli pieni, häneltä kysyttiin usein, mikä kaiken tämän tavoite on. Hänestä tuntui, että oikea vastaus olisi EM- tai MM-mitali. Tosiasiassa pieni Lauri ei miettinyt sellaista, luisteli vain. 

Nyt 16-vuotiaana hän ei edelleenkään mieti liikaa. Hän on huomannut, että jos omalle tekemiselle — vaikka uuden hypyn oppimiselle — asettaa aikarajan, paineet kasvavat, eikä mikään suju.

Onnistumisten on annettava tulla, kun niiden aika on.

Lankila muistaa edelleen kirkkaasti, miten hyvältä tuntui onnistua ensimmäisessä kolmoishypyssä. Silloinen valmentaja neuvoi ylävartalon käytöstä, mutta Lankilasta tuntui, että se vain karkaa. Lopulta hän ymmärsi muuttaa koko asentoaan, sai ylävartalon hallintaan ja onnistui kolmoissalchowissa.

Samalla viikolla tulivat myös kolmoistulppi ja -ritti.

Onnistumiset ovat tärkeitä, sillä välillä väsyttää. Lukiota käyvä Lankila myöntää, että yksittäisinä päivinä tuntuu siltä, ettei jaksaisi mitään.

— Koulussa tulee sellainen olo, että miksi tuo opettaja puhuu tuolla. Ollaan vaan kaikki hiljaa ja mennään kotiin.

Yleensä hän voi hyvin. Päivän paras hetki on, kun koulu ja treenit ovat ohi, ja pääsee kotiin rentoutumaan. Vapaalla Lankila pelaa videopelejä ja viettää aikaa kavereiden ja sisarusten kanssa.

— Mutta se ei tuntuisi samalta ilman luistelua. Kun jouluna oli vapaa-aikaa, toivoin jo, että olisi taas jää.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Lauri Lankila johti tänä vuonna junioreiden SM-kisoja lyhytohjelman jälkeen, mutta vapaaohjelman virheet tiputtivat hänet hopealle. Unelmat siintävät vuosien päässä.
Lauri Lankila johti tänä vuonna junioreiden SM-kisoja lyhytohjelman jälkeen, mutta vapaaohjelman virheet tiputtivat hänet hopealle. Unelmat siintävät vuosien päässä.

Haaveena EM-mitali

Murrosiän pahimmassa kuohussa Lauri Lankila mietti lopettamista. Aivan kuten harrastuksen alussa, läheisten tuki auttoi jatkamaan.

Nyt nälkää riittää. Lankila pitää realistisena haavetta EM-mitalista, jos kehitys jatkuu kuten tähän asti.

— Mahkuja riittää vielä. Kaikki oljenkorret katsotaan.

Riippumatta siitä, mikä jää hänen uransa parhaimmaksi tulokseksi, nuoruus kilpaurheilijana on muovannut häntä.
— Haluan muistaa tästä ajasta aina sen, että teen parhaani, yrittää pitää, eikä saa luovuttaa.

Mikkelin kilpahallin jäällä on pian taas jääkiekkoilijoiden vuoro. Lauri Lankila lähtee harjoituksen viimeiseen kolmoisrittiin. Se epäonnistuu.

Lankilaa ei harmita. Treeneissä oli aamujääksi hyvä energia.

Lauri Lankila

Taitoluistelija, lukiolainen.

Noviiseissa kaksinkertainen Suomen mestari, Pohjoismaiden mestaruuskisoissa hopeaa ja pronssia. Junioreissa kaksinkertainen SM-hopeamitalisti. Edustanut Suomea mm. nuorten olympialaisissa.

Syntynyt 26.4.2001 Helsingissä, asuu Mikkelissä.

Perheeseen kuuluvat äiti, isä, isosisko ja kaksoisveli.

Harrastaa videopelejä.

Rakastaa onnistumisia.

Inhoaa epärehellisyyttä.

Ihmettelee jossittelua.

Luetuimmat

Uusimmat uutiset