Pääkirjoitus: Pitäisikö puhua myös rahasta? — Ehdokkaat, kertokaa miten hyvä tavoitteenne rahoitetaan

Vaalien alla on puhuttu monesta, mutta rahasta liian vähän. Ainakin siitä, mikä on julkisen talouden tila, mihin meillä on varaa ja miten hoidetaan niin sanottu kestävyysvaje. Asian on havainnut esimerkiksi julkistalouden professori Roope Uusitalo, joka kirjoitti asiasta perjantaina Suomen Kuvalehdessä.

Olisiko kyse kyllästymisestä? Pian päättyvällä Juha Sipilän (kesk.) hallituksen — ja toimitusministeristön — kaudella aihe on ollut jopa hallitsevassa roolissa. Hallitusta voi monesta moittia, mutta talouskasvun, työllisyyden ja velkaantumisen osalta kehuakin sopii.

Kun talouden suhdanne ei tulevalla hallituskaudella meitä varmaan auta, kovin hölläkätiseen menojen lisäykseen ei pitäisi olla varaa. Hoitajamitoitukset on syytä saada lakiin, mutta ne tietävät lisämenoja. Oppivelvollisuuden pidentäminen on kaunis tavoite, mutta se tuo lisämenoja. Pienimpiä eläkkeitä olisi hyvä nostaa, mutta sekin vaatii rahaa. Ja investoidakin pitäisi.

Jos uskotaan valtiovarainministeriötä, ”jakovaran” sijaan uudella hallituksella olisi tarve parin miljardin euron sopeutukseen eli käytännössä leikkauksiin. Kun kunnissa verotus lähivuosina kiristynee, valtion verotuksessa toivoisi mieluummin helpotuksia.

Nykyhallitus sai työllisyysastetta kohennettua. Seuraavan hallituksen työlistalle soisi nousevan työllisyyden parantaminen edelleen. Kestävyysvajeen kannalta keskeistä olisi saada sote-uudistus vihdoin maaliin ja vieläpä sillä tavalla kunnianhimoisesti, että menokäyrän kulmakerrointa saataisiin käännettyä siedettävämmäksi.

Vaalikamppailua käyville poliitikoille asetan toiveen: Hyvien tavoitteiden lisäksi voisitte kertoa, miten parannukset, lisäykset ja laajennukset rahoitetaan.